Kun Venäjän Ukrainassa käyttämät ohjukset sisältävät pohjoiskorealaista teknologiaa ja maailman kehittyneimpien mikrosirujen valmistus on keskittynyt Taiwaniin, Euroopan ja Aasian turvallisuutta ei enää voi erottaa toisistaan.
Vielä muutama vuosi sitten Euroopan ja Aasian turvallisuutta tarkasteltiin pitkälti erillisinä kokonaisuuksina. Euroopassa huomio kohdistui Venäjään, Natoon ja mantereen turvallisuusjärjestykseen. Aasiassa keskusteltiin Kiinan noususta, Taiwaninsalmen jännitteistä ja Korean niemimaan tilanteesta. Tämä ajattelu ei enää vastaa todellisuutta.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut konkreettisesti, että Euroopan ja Aasian turvallisuus ovat osa samaa strategista kokonaisuutta. Pohjois-Korean aseapu Venäjälle ja Venäjän syvenevä yhteistyö indopasifisen alueen toimijoiden kanssa kytkevät alueiden turvallisuushaasteet toisiinsa. Samalla Aasian maat seuraavat tarkasti Ukrainan sodan opetuksia omien turvallisuushaasteidensa näkökulmasta.
Kyse ei ole vain suurvaltojen välisestä kilpailusta. Suomalaiset yritykset ja samalla Suomen hyvinvointi ovat riippuvaisia globaaleista toimitusketjuista, kansainvälisestä kaupasta ja teknologioista, joiden tuotanto keskittyy suurelta osin Aasiaan. Puolijohteet, akut, kriittiset mineraalit ja digitaalisen talouden tarvitsemat komponentit vaikuttavat suoraan Suomen talouteen. Aasiassa syntyvät häiriöt voivat näkyä nopeasti investoinneissa, työpaikoissa, hinnoissa ja tuotannon viivästymisissä. Tämä koskee myös esimerkiksi Oulun kaltaisia teknologiakeskittymiä, joiden menestys perustuu kansainvälisille markkinoille, globaaleille arvoketjuille ja seuraavan sukupolven viestintäteknologioille.
Indopasifinen alue on tässä muutoksessa keskeisessä asemassa. Siellä kulkevat maailman tärkeimmät merikuljetusreitit, sijaitsee nopeasti kasvavia talouksia ja toimii merkittäviä sotilaallisia suurvaltoja. Alueella ratkaistaan yhä enemmän myös teknologiaan, kriittisiin raaka-aineisiin, toimitusketjuihin ja kansainvälisen kaupan sääntöihin liittyviä kysymyksiä.
Mahdollinen vakava kriisi Taiwaninsalmessa vaikuttaisi kauas alueen ulkopuolelle. Sen seuraukset näkyisivät maailmantaloudessa, teknologiatuotannossa ja kauppavirroissa. Avoimelle ja vientivetoiselle taloudelle, kuten Suomelle, vaikutukset voisivat olla dramaattisia.
Suomen turvallisuus nojaa edelleen vahvasti Euroopan vakauteen, Euroopan unioniin ja Natoon. Tämä on luonnollista ja perusteltua. Euroopan turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää kuitenkin myös niiden globaalien kehityskulkujen ymmärtämistä, jotka vaikuttavat omaan turvallisuusympäristöömme.
Suomen ulkopolitiikassa tämä muutos on tunnistettu. Kesällä 2026 julkaistu Suomen ensimmäinen kokonaisvaltainen indopasifinen politiikkalinjaus, jonka valmistelu oli vastuullani ulkoministeriössä, perustuu ajatukseen, että Suomen turvallisuus, talous ja kansainvälinen asema ovat entistä tiiviimmin sidoksissa Aasian kehitykseen. Tavoitteena on syventää yhteistyötä alueen kumppaneiden kanssa ja vahvistaa sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, joka on Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle elintärkeä.
Suomen vahvuutena on perinteisesti ollut kyky tunnistaa kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia ja rakentaa yhteistyötä laajasti. Indopasifisen alueen maista erityisesti Japanilla, Etelä-Korealla, Australialla, Uudella-Seelannilla ja Singaporella on Suomen kanssa yhteisiä intressejä avoimen kaupan, kansainvälisen oikeuden ja vakaiden kansainvälisten suhteiden puolustamisessa. Yhteistyötä voidaan syventää myös turvallisuuspolitiikassa, teknologiassa ja tutkimuksessa.
Myös Nato on tiivistänyt vuoropuheluaan Japanin, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. Taustalla on yhteinen arvio siitä, etteivät turvallisuushaasteet noudata maantieteellisiä rajoja. Kyberuhat, teknologinen kilpailu, kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuudet ja geopoliittiset jännitteet koskettavat useita alueita samanaikaisesti.
Suomelle johtopäätös on selvä. Euroopan turvallisuudesta ei voida huolehtia ymmärtämättä niitä kehityskulkuja, jotka muovaavat turvallisuusympäristöä Aasiassa. Kyse ei ole Suomen huomion siirtämisestä pois Euroopasta, vaan Euroopan turvallisuuden puolustamisesta myös ymmärtämällä siihen vaikuttavia maailmanlaajuisia yhteyksiä.
Maailman poliittinen ja taloudellinen painopiste on siirtynyt jo pitkään kohti Aasiaa. Nyt sama kehitys näkyy yhä selvemmin myös turvallisuuspolitiikassa. Indopasifinen alue ei ole Suomelle kaukainen näyttämö maailman toisella puolella, vaan osa omaa turvallisuusympäristöämme ja tulevaisuuttamme. Suomen turvallisuutta rakennetaan Euroopassa, mutta sen edellytyksiin vaikutetaan yhä enemmän myös Aasiassa.
Jari Vilén
ulkoasiainneuvos
Kirjoittaja vastaa ulkoministeriössä Suomen indopasifisen politiikan koordinoinnista. Hän johti vuonna 2026 julkaistun Suomen ensimmäisen kokonaisvaltaisen indopasifisen politiikkalinjauksen valmistelua.