Jälleen ovat yhdet vaalit ohi, ja tuloksia on arvioitu. Ennakkoon oli voittajia ennusteltu ja odoteltu. Yllätyksiä tuli tavallista enemmän, ja niistä annetut arviot ovat vaihdelleet.
Vähiten yllätti pääministeripuolueen äänimäärän kasvu. Itsensä menestyjiksi mieltävien joukko on käyttänyt äänioikeuttaan ja rahaa keskittyen omaan menestykseensä.
Talouselämä on kansakunnan leivän isä ja demokratia sen äiti. Ne ovat tärkeitä meille jokaiselle, mutta tärkein mainitsemani isyys näyttää olevan niille, jotka rakentavat oman arvonsa vaurautensa kasvulle. He saivat vaalivoittonsa osittain vähäosaisten kustantamana. Ei mitenkään laittomasti, mutta hyvin vähän yhteisöllisesti toimivan hallituksen avulla.
Toinen voittaja oli kielellinen vähemmistöpuolueemme. Se harasi johdonmukaisesti vastaan, kun oikeistoenemmistön karski komentohallinto alkoi toimia.
Puolueen puheenjohtajan toiminta oli siinä määrin demokratian sääntöjä arvostavaa, että sen hyväksyivät laajasti heidän kannattajansa ja ilmeisesti myös joukko muita, parlamentaarista demokratiaa aidosti arvostavia kansalaisia. He vapauttivat äänensä, kun eivät halunneet äänellään suoraan tukea hallituksen oikeistosiiven yksisilmäistä, liiaksi omien ryhmien edun tavoitteluun keskittynyttä populismia.
Varsinainen häviäjä oli puolue, jonka aatteen painopisteenä on yksi arvo kerrallaan, harvoin vaihtuva, mutta aina ronski ja räväkkä. Hyväksykäämme parlamentaarisen demokratian kannattajina tämäkin kansalaisten oikeutettu valinta.
Yksi arvo kerrallaan -politiikka ei kuitenkaan ilmeisesti kykene vastaamaan kehittyneeseen demokratiaan aidosti tutustuvien kansalaisten tarpeisiin pitkään, kun toimiminen politiikassa auttaa heitä näkemään demokratian aidon rakenteen, tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja yhteisen edun arvon. Demokratia ei ole vain sana. Se tukeutuu aidosti ihmisyyteen ja luontoon.
Demokratian voitto oli Li Anderssonin voitto! Hän puhui siitä, mikä on puolueen ohjelmassa, pysyi siinä ja oli aito ja luottamusta herättävä niin sanoissaan kuin teoissaankin. Maan hiljaiset näkivät ihmisen ja sisäistivät hänen sanomansa. Joku sanoo heti: "Naivia, typerää!" Niin saa sanoa, mutta näin nyt vain kuitenkin toimivat vapaissa vaaleissa vapaat äänestäjät.
Hiljainen kansa halusi kertoa aidot tuntonsa vallankäyttäjille ja teki sen omalla tavallaan, vailla mitään salaliittoteorioita. Mahtavatko vallanpitäjät ymmärtää? Jos eivät ymmärrä, niin seuraavat vaalit saattavat kertoa lisää.
EU:n kehityksen suuntaa eivät nämä vaalit vielä kirkastaneet. Paljon riippuu niistä arvoista, joilla EU:n yhteisöllisyyttä rakennetaan tulevissa neuvotteluissa. Mukavaa oli kuitenkin havaita, että Pohjoismaiden demokratiat eivät ole likietuisuuden kärjessä.
Veikko Hulkko
Oulu