Tilaajille

Essee: Matkaan läh­te­mi­sen tarve ei häviä, vaikka korona muuttaa mat­kus­ta­mis­ta – löy­tyy­kö tu­le­vai­suu­den lo­ma­koh­de kenties eri­koi­sis­ta puo­lue­po­liit­ti­sis­ta pii­reis­tä?

Uuteen tilanteeseen virittymisen tunnetta, jonka matkailu tarjoaa, on vaikea saavuttaa muilla tekemisillä. Koronan jälkeen matkustamisen tavat ja merkitykset punnitaan kuitenkin uudestaan, pohtii Taina Kinnunen.

Ensimmäinen pohjoismaiden ulkopuolelle suuntautunut ulkomaanmatkani oli kokemus, joka koukutti loppuelämäksi. Muistan yhä selvästi humalan, joka alkoi humista kehossani heti laivan saavuttua Englannin Felixstowen piskuiseen satamakaupunkiin.

Takana oli merimatka Göteborgista, jossa olin tienannut matkarahoja kesätöissä – matkustajalaivoja siivoamalla. Matkaan oli päästävä itsekin, sillä kirjeenvaihtokaverini Leslie asui Nottinghamissa. Niin hyppäsin kesän lopussa laivaan varmana siitä, että löytäisin tieni perille.