Tulevan lukuvuoden erityisopettajarekrytoinnit paljastavat huolestuttavan ilmiön: kunnat eivät tunnista erityisopettajan työn merkitystä ja vaativuutta. Perusopetuksen erityisopettajia haetaan erityisluokanopettajan kelpoisuudella, mutta erityisopettajan korkeammalla opetusvelvollisuudella. Tämä viestii siitä, että erityisopettajan työn moninaisuus jää oppiaineiden opetuksen varjoon, ja samalla kunnat yrittävät säästää lasten koulunkäynnin tuen kustannuksella.
Erityisopettaja antaa lapselle opetusta muun opetuksen yhteydessä. Ryhmäkohtaisen tuen antamisen lisäksi erityisopettajia tarvitaan antamaan säännöllistä osa-aikaista erityisopetusta eli erityisopettajan antamaa pienryhmäopetusta.
Erityisopettajan työ on laaja-alaista asiantuntijatyötä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä huoltajien kanssa, autetaan tunnistamaan tuen tarpeet varhain ja rakennetaan arkea tukevia ratkaisuja yhdessä luokan- ja aineenopettajien kanssa.
Erityisluokanopettajan työ puolestaan painottuu oppilaskohtaiseen tukeen: pienryhmä- ja erityisluokkaopetukseen. Erityisluokanopettaja kantaa tyypillisesti kokonaisvaltaisen vastuun oppiaineiden opetuksesta ja hänellä on pätevyys opettaa ja arvioida perusopetuksen oppiaineita.
Molemmat tehtävät edellyttävät koulutuksen lisäksi vahvaa erikoistumista työssä. Ei ole realistista odottaa, että yksi ammattilainen hallitsisi syvällisesti molemmat roolit. Kun erityisopettajan ja erityisluokanopettajan tehtäviä yhdistetään säästösyistä, vaarana on, ettei kumpikaan toteudu laadukkaasti.
Päteviä erityisopettajia on paremmin saatavilla kuin erityisluokanopettajia. Rekrytointikriteerit kertovat siitä, mitä kunta arvostaa. Avaamalla erityisopettajan viran ja kuvaamalla hakukuulutuksessa, että ”arvostamme erityisluokanopettajan kelpoisuutta”, kunta viestii haluavansa hakea kasvatus- ja koulutusalan säästöt opettajien palkkakuluista.
Vastuullisen opetuksen järjestäjän tulisi tietää, milloin on tarvetta palkata erityisopettaja ja milloin erityisluokanopettaja tukemaan lasten oppimista. Näiden ammattiroolien sekoittaminen haittaa sekä oppimistuloksia että opettajien osaamisen käyttämistä siellä, missä sitä tarvitaan.
Miia Immonen
puheenjohtaja, Suomen erityiskasvatuksen liitto ry
Sari Jokinen
erityisasiantuntija, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry