Maailmalla tapahtuu koko ajan, eikä pelkästään Ukrainassa. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Maailman johtajat kokoontuvat usein, eivätkä vaikkapa hiljattain Davosissa talousfoorumissa käytetyt puheenvuorot helpottaneet epävarmuuden tunnetta.
Moni varmasti miettii, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja miten tämä epävakaus vaikuttaa omaan toimintaan. Tarkastelen tässä sitä, mitä merkitystä myllerryksellä on kuljetus- ja logistiikka-alalle Suomessa, vähintäänkin välillisesti tai aikaa myöden. Pieni osa kaikkea, mutta tärkeä meille Suomessa, jossa on pitkät etäisyydet ja talvella haastavat olosuhteet.
Koko Euroopan toimintakykyä haastetaan nyt. Eri maissa kipuillaan Suomen tapaan EU:n itsensä asettamista (ilmasto-)tavoitteista, mutta suurimman haasteen tuo lähialueella käytävä sota. Se vie resursseja ja energiaa; sodan lopettamiseen liittyvät varat myös kasvuedellytyksiä.
Selvää on myös, että Yhdysvallat on poliittisen kehityksensä myötä kääntynyt sisäänpäin. Vaikka pelottelut uusista tullimaksuista peruuntuivat, voi tällä olla arvaamattoman isoja seurauksia viennillemme. Samaan aikaan Venäjän ja Kiinan strateginen kumppanuus on syventynyt. Näillä mailla ei ole virallisesti sotilaallista liittoutumaa, mutta niillä on vahvaa taloudellista kumppanuutta ja jaettuja intressejä.
Nämä muutokset eivät voi pitkällä aikavälillä olla vaikuttamatta myös logistiikkaan. Heikko kotimainen kysyntä, samoin kauppapoliittinen epävarmuus, kasaavat paineita myös suomalaisten kuljetusyrittäjien arkeen. Kun vienti ja tuonti supistuvat, maantielogistiikan tarve vähenee. Vientiyrityksillä ei ole tarvetta tilata kuljetus- ja logistiikkapalveluja. Lisäksi kustannustason nousu rajoittaa alalle kohdistuvan investointivelan hoitamista kalustoa uusimalla. Uusia kuorma-autoja ei osteta.
Epävarmuus haastaa siis kuljetusyrittäjien volyymia ja investointeja, mutta toisaalta nostaa esiin kotimaisen logistiikan ja huoltovarmuuden tärkeyttä. Kun globaalit ketjut häiriintyvät, voi toimiva, kustannustehokas ja kotimainen logistiikka olla ratkaiseva sekä teollisuuden sijoitus että huoltovarmuusnäkökulmasta.
Kuorma-autoliikenne on Suomen elinehto. Noin 90 prosenttia tavaratonneista liikkuu kumipyörillä. Yhteiskunnan eri toimijoiden pitäisi tiedostaa, että toimialamme merkitys on merkittävämpi kuin yleisesti ajatellaan.
Jos ja kun maantiekuljetukset ovat elinehto, on kuljetusten elinehto toimiva alusta. Se alusta on tiestö, ihan joka puolella maata. Eduskunnassa käsitellään kevään aikana liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, joka määrittää myös pitkän aikavälin rahoitusraamit tiestömme kehittämiselle ja kunnossapidolle.
Toivon, että eduskunnassa on riittävä joukko päättäjiä, jotka ymmärtävät logistiikan ja tiestön merkityksen. Vielä tärkeämpää on, että ensi vuonna tehtävässä hallitusohjelmassa osoitetaan tähän riittävä rahoituspohja. Nykyisessä hallitusohjelmassa meille oli tärkeää polttonesteiden hinnan alennukset ja lisämäärärahat tiestölle. Tämä on näkynyt – samaa odotamme reilun vuoden päästä.
Lisäksi Suomen kannattaa panostaa kunnianhimoisilla tavoitteilla EU:n seuraavaan budjettikauteen. Maailman myllerryksestä johtuen meillä on perusteet saada kokoamme suurempi osuus EU:n tierahoituksesta – olemmehan koko mantereen itärajan vartija.
Anssi Kujala
toimitusjohtaja, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry