Simon Alajokikylässä 31.7.1966 vietettiin hiostavaa päivää. Päivä oli pyykkipäivä. Pyykit jäivät yöksi narulle kuivumaan. Me elimme hilla-aikaa.
Varhain maanantaina 1. elokuuta isäni, setäni ja hänen puolisonsa lähtivät autollamme kohti Hangassalmenahon P-paikkaa Martimoaavalle hillaan. Aamu oli edelleen hiostava. Kesämökkimme on korkealla Simojoen törmällä. Ukkosen äänet lähestyivät tummien pilvien vyöryessä matalalla Simojoen alajuoksua.
Äitini ja minä ryhdyimme juosten hakemaan pyykkejä sisään, jossa veljeni istuen potalla serkkunsa seisoessa vieressä. Muutaman juoksun jälkeen tulimme jälleen sisälle äiti perässäni. Ukkonen oli päällä. Salama osui puita ja ränniä pitkin oven kahvaa pitävään äitiini.
Äitini kaatui suorin vartaloin selälleen puulattialle savuten palovammoista. Pallosalama säkenöi mökkimme sisällä poistuen takaseinästä. Kesämökkimme syttyi tuleen. Onneksi vain kytevään.
Minä annoin äidilleni tekohengitystä. Tuolloin elvytysohje ei sisältänyt rintaan painalluksia vaan pään takaa loukkaantuneen käsien edestakaisia nostoja. Ulko-ovea lukon rikkoonnuttua en saanut enää kiinni. Sade oli rankkaa ja ukkonen jyrisi mökkimme päällä.
Juoksin sukulaisnaapuriin kertoen tapahtuneen. Serkkuni tuli avuksi. Kannoimme äidin pihalla olevaan telttaan, johon myös naapurin Mauno tuli auttamaan. Äidin elvytys jatkui teltassa.
Kyläläisiä alkoi pyörillä sinkkiämpäreiden kanssa rientää mökillemme muodostaen ketjun nostaa vettä Simojoesta hilliten kytevää mökkimme paloa. Ukkonen tuli jälleen päälle. Hillaan lähteneet palasivat ja totesivat tapahtuneen.
Hälytysviranomaisen ohjeen mukaan äitini nostettiin autoomme. Isäni lähti Kemiin viemään äitiäni, joka siirrettiin matkalla ambulanssiin. Onnellisesti äitini pelastui invalidisoituen. Hän täytti 91 vuotta elokuussa.
Serkulleni ja minulle presidentti Urho Kekkonen ja vt. sisäministeri Matti Kekkonen myönsivät hengenpelastusmitalin. Hengenpelastusmitali olisi kuulunut myös naapurin Maunolle.
Lukuisten hukkumisonnettomuuksien takia kannustan suomalaisia ensiaputaitojen opetteluun. Vähintäänkin taito, ettei tilanteen tullessa hätäänny, on tärkeää, pyytäen toisten apua ellei itse sitä kykene antamaan. Näitä oppeja toivon tuotavan esille kouluissamme.
Lisätään sovellus ensiaputaidoista kaikkien halukkaiden älykännyköihin ja elvytysohjeet 112-palveluun. Näin sain minäkin ensiapuoppia Kemin Lyseossa 11-vuotiaana.
Hannu Liljamo
Simo, Haukipudas