Kaleva uutisoi 4.10. kuntaliitoskyselyn tuloksia. Suurin osa vastaajista ei tyrmännyt kuntaliitoksia. Tämä on loogista, sillä vaihtoehtona oli myös ”kannatan kuntaliitoksia, jos kunta itse päättää liittymisestä”. Vaihtoehto ei pakota ottamaan kantaa, kannattaako kuntaliitoksia yleensä tai omassa kunnassa. Vaihtoehto kunnioittaa demokraattista päätöksenteko-oikeutta.
Vastauksia oli analysoitu koulutustaustan perusteella. Osio oli otsikoitu ”Korkeasti koulutetut pakkoliitosten kannalla”. Harhaanjohtavaa, sillä enemmistö (72 prosenttia) tästä myönteisimmin pakkoliitoksiin suhtautuvasta ryhmästä ei hyväksy pakkoliitoksia. Kaupunki- ja aluetutkimuksen dosentti Topiantti Äikäs tulkitsi, että koulutettujen ryhmässä suhtautumiseen vaikuttaa kokemus muutoksen näkemisestä mahdollisuutena. Tunneperäiselle suhtautumiselle ei jää paljon tilaa.
Kuulun korkeakoulutettuihin, jotka ovat muuttaneet työn ja opiskelun perässä usein. Olen työskennellyt kahdessa kunnassa johtavana viranhaltijana ja valmistellut näiden kuntien liitosta. Tällöin kannatin liitosta.
Kokemus osoitti, että liitos voi olla välttämätön, mutta se vie resursseja. Siksi suhtaudun liitoksiin kriittisesti. Pidän onnistumiselle olennaisena, että päätös syntyy kuntalaisten myötävaikutuksella.
Nyt asun Iissä ja olen ehdolla kunnanvaltuustoon ensimmäistä kertaa. Kriittinen suhtautumiseni Iin Ouluun liittymiseen ei johdu Kalevan pääkirjoituksessa 5.10. esitetystä viranhaltijoiden ja päättäjien pelosta menettää oma asema. Kokemuksen perusteella pidän liian raskaana uutta yhdistymistä näin pian edellisten liitosten jälkeen.
Voisiko yleinenkin syy päättäjien ja viranhaltijoiden liitoshaluttomuuteen olla, että vaikka 67 prosenttia kyselyyn vastanneista kannattaa kuntaliitoksia, jos kunta itse päättää liittymisestä, vähemmistö kuntalaisista pitää liitosta parhaana ratkaisuna oman kunnan kannalta? Kyse on demokratiasta.
Annastiina Junnila
FM, taloustieteen opiskelija
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Ii