Elokapina oleilee kadulla, estää liikennettä, haittaa työssä käyvien elämää, estää viranomaistoimia, usein laittomasti. Poliisi joutuu tekemään lukemattomia työtunteja suojatessaan yhteiskunnan toimivuutta. Seuraus on Elokapinan kaikki mahdolliset tutkintapyynnöt poliiseista.
Kalevan (18.7.) kirjoituksestakin saa käsitystä, että poliisien moittiminen alkaa olla tärkeämpää kuin itse asia. Mutta kun media tekee tutkinnoista isot otsikot, niin tähän sorrutaan. Poliisi ei ole syy ilmastomuutokseen, näkyvyys on väärää. Laiton ei muutu lailliseksi, vaikka sitä toistaisi. Seuraus on muidenkin tekemät hyvän tai pahan nimessä tehdyt laittomuudet.
Kadulla istuva kokee yhteisöllisyyttä, saa näkyvyyttä, uskoo asiaan, joka on tärkeä. Mutta tuskin Elokapinan saa merkittävää hyötyä ilmaston hyväksi, kun näkyvyys hankitaan kyseenalaisesti. Ihmisten ja poliisien toimintaa toistuvasti vaikeuttamalla ilmastomuutos jää taustalle, huomion saa haitanteot.
Esitykseni Elokapinalle on myönteisen ilmapiirin ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi mennä marjametsään. Kone-säätiöltä saatuja varoja ei kuulemma käytetä laittomuuksiin. Varoilla voisi ostaa marjapoimintavälineet ja vuokrata bussin marjametsään. Tiellä istumisen sijasta Elokapina voisi suunnata avohakkuun reunaan.
Usealle kapinalliselle voi olla uutta, että 2–5 vuotta sitten hakattu avohakkuu on muuttunut runsasta puustoa kasvavaksi nuoreksi metsäksi. Avohakkuu ei ehkä ole niin surkea asia kuin kapinallinen luulee.
Kummastus voi olla suuri, kun hoksataan, että entiset avohakkuut ovat myös varmimpia ja parhaimpia puolukka-apajia. Thaipoimija saa päivässä helposti sata kiloa. Moni ahkera eläkeläinen, joku Suomen nuorikin poimii kaudessa jopa tuhansia kiloja marjoja. Ja huomio, varmin, helpoin marjapaikka on entinen avohakkuu, voi saada kimmokkeen muunkin marjan perään.
Jos Elokapina organiseeraisi ilmastotavoitteille myönteistä toimintaa menemällä marjametsään, niin hyöty on moninkertainen kadulla oleiluun verrattuna. Metsässä saa raitista ilmaa, kunto kohenee, saadaan käytännön tietoa ja kokemuksia luonnosta, jota monilta nykyihmisiltä puuttuu.
Marjastus on oikeaa ilmastotyötä, miljoonia kiloja, luonnossa kasvanutta, nollapäästöistä, terveellistä ravintoa. Tällä voi korvata ilmastoa saastuttavia, ei terveellistä ravintoa. Lisää ilmastosäästöä syntyisi, jos ulkomaisia poimijoita ei tarvitsisi lennättää Suomeen. Kaikki tämä olisi näkyvää, uraauurtavaa, suoraa toimintaa.
Lisänä vielä tieto, marjat voi myydä verottomasti. Marjan poiminta on oikeaa, hyödyllistä, terveellistä ilmastotyötä. Voi suositella muillekin kuin Elokapinalle.
Risto Tolonen
Ii