Enpä ole koskaan kuullut niin ontuvaa vertausta kuin Eiffel-tornin ja tavallisen betonitornirakennuksen ja niiden vastustamisen rinnastamista toisiinsa.
300 metriä korkea, 1800-luvulla ennennäkemätöntä rakennustekniikkaa edustava siro Eiffel-torni oli ja on wau-rakentamista loisteliaimmillaan. Wau-arkkitehtuuri herättää aina suuria tunteita, ihastusta ja vastustusta. Sellaiset arkkitehtoniset helmet kestävät aikaa.
Jos Oulu haluaa osoittaa todellista elinvoimaisuutta, ei muuta kuin siitä vain wau-arkkitehtuurin näyte pystyyn! Jos sellaiseen ei ole varaa, on epärehellistä väittää tavallisen betonitornin tuovan hohtoa kaupungin keskustaan. Päinvastoin siitä tulee monine ongelmineen vain päänsärky tuleville sukupolville.
Euroopan ensimmäiset pilvenpiirtäjät nousivat jo 1950-luvulla niin ikään Pariisiin, mutta viisaasti kaupungin rajojen ulkopuolelle La Défensen kaupunginosaan pilaamatta kaupungin vanhaa keskustaa.
La Défense on yhä upea kokonaisuus metroyhteyden päässä. Oulu on siis auttamattomasti jälkijunassa, jos se ajattelee tavanomaisen betonitornin tekevän vaikutuksen Euroopan kulttuuripääkaupunkiin muualta tuleviin turisteihin. He tulevat hakemaan Oulusta omaperäistä ja eksoottista.
Parempi vertauskohde Terwa Towerille on Pariisin keskustaan 1970-luvulla noussut Montparnassen torni. Se oli 60 kerroksellaan Euroopan korkein torni, ja sitä pariisilaiset ovat saanet katua.
Siinä missä siromuotoinen Eiffel-torni istui lopulta hyvin Pariisin kirkontornien ja kupolien siluettiin, betonitornista tuli torahammas, joka säikäytti pariisilaiset niin, että kaupunkiin säädettiin uudet lait, jotka estävät yli kymmenen kerroksen rakentamisen keskustaan.
Ylpeässä Pariisissa ei haluttu matkia New Yorkia, vaan se haluttiin pitää Pariisina. Päätös kannatti, sillä Pariisi on yhä kaupunkimatkakohteiden maailman ykkönen.
Eurooppalaisittain jälkijättöinen, mutta Suomessa uusi tornirakentaminen lähti Tampereelta, jota nyt halutaan matkia Oulussakin.
Harvaan asutulle pienen populaation maalle oudot tornirakennukset, jotka ovat osoittautuneet energiasyöpöiksi ja ekologisesti kestämättömiksi, ovat saaneet pontta ennen kaikkea ahneudesta ja pikavoittojen tavoittelusta. Nousukasmaiselta kuulostaa oululaisen päättäjän puhe ”lesosta ja vososta” olosta betonitornin katolla.
Kuuluisan tanskalaisen arkkitehdin Jan Gehlin tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen kokee kaupungin omakseen, inhimilliseksi ja ihmisen hallittavaksi, kun rakennukset eivät ylitä kymmentä kerrosta. Sellaista viihtyisyyttä myös Oulun keskusta tarvitsee.
Mutta jos Oulun päättäjät haluavat välttämättä jäljitellä muita, niin Pariisia kannattaa matkia siinä, että vanha keskusta jää betonitorneilta rauhaan ja sitä saa hallita Engelin piirtämä kirkko koko komeudessaan.
Alvar Aallon pistetalot osattiin sijoittaa jokisuistoon erikoiseksi kokonaisuudekseen. Pystyttäkää te vaikka kokonainen Manhattan Tuiraan tai muualle liepeille, ja tuokaa sieltä ja Linnanmaalta raitiovaunuyhteys keskustaan. Se malli toimii muualla Euroopassa.
Helena Petäistö
Helsinki ja Pariisi