Ihminen on tullut vanhaksi, kun hän alkaa lukea sanomalehdestä kuolinilmoituksia. Näin tavattiin sanoa ainakin ennen vanhaan, jos joku erehtyi paljastamaan sunnuntaiaamun rutiininsa. Tällä perusteella taidan itse olla sitten jo ikäloppu – en edes muista, milloin tapa tarttui.

Kuolinilmoitukset ovat olleet perinteisesti sanomalehtien suosituinta sisältöä, ja sitä ne ovat edelleen. Niiden tärkeydestä kertoo sekin, että kun Kaleva kertoi lopettavansa sunnuntain paperilehden toukokuun alusta lähtien, iso osa lehden lukijoista huolestui. Miten kuolinilmoitusten käy? (Vastedes niitä julkaistaan pääosin lauantain paperilehdessä, jos asia vielä askarruttaa.)