Mitäpä nää möllötät ja piät ikävää? Mee kahtomaan Puolangan Pessimismimusikaali ”Maailman huonoin sirkus”, nii saat piristysruiskeen. Se on nimittäin maailman paras kesäteatteriesitys!
Suomi on kesäteatterin luvattu maa, ja on toki hyvä kannattaa oman paikkakunnan tai muuten tutuksi tullutta teatteria, sillä ne ovat arvostettavia yhteisöllisiä ponnistuksia. Mutta nyt olisi tarjolla todella taidokas, hurjan energinen ja hauska sekä syvällistäkin sanomaa pukkaava esitys Puolangalla.
Itse yllätyin, miten vetävä juoni ja samaistuttava sanoma esityksessä on: miten kestää tylsää työtä ja arkea, varsinkin pikkupaikkakunnalla? Onko aikuisuus pelkkää tuloslaskelmaa tai kauppareissujen ”laatuaikaa”? Miksei lapsuuden into ja unelmat voisi ryydittää myöhempääkin elämää? Esityksen monitasoisuus koskettaa eri-ikäisiä katsojia – ja naurunaihetta piisaa kaikille.
Arvostin esityksen harvinaisen onnistunutta rytmiä ja nappiinohjattuja joukkokohtauksia, joita komppaavat ketterät koreografiat ja livebändin yli 20 omaa biisiä. Omat suosikkini olivat Exel-balladi, Konsultti-blaablaablaa-funkki ja Parisuhteen laatuaikaa -korvamato.
Ihan parasta esityksessä on näyttelijöiden luontevuus ja taitavuus, myös sirkustempuissa – tai niiden sörssimisissä. Jokainen esiintyjä on onnistuttu nostamaan valokeilaan näyttämään taitojaan, ja tunne sekä esiintymisen ilosta että yhteen puhaltamisesta välittyy vahvana.
Varsinkin alkupuoli ja loppu ovat niin täyttä tykitystä, että minä ainakin olisin halunnut hypätä mukaan (varsinkin burleskiin).
Esitys onkin kuulemma tehty uudella tavalla: siihen on paikallisten lisäksi pidetty koe-esiintymisiä Oulun ja Helsingin seudulla, ja kaikilla tekijöillä on vankkaa teatteritaustaa tai koulutusta alalle.
Oli hienoa kuulla, että muualtakin tulleet tekijät ovat viihtyneet Puolangalla ja tutustuneet muun muassa paikallisiin senioreihin, joiden lähelle kunta on heitä edullisesti asuttanut kesäksi. Hyvää kunnan vetovoiman lisäystä!
Eikä edes sade ole este: katsomo on katettu ja kahvilapalvelut ovat mainiossa Pessimismitalossa, ja väliajalla saa jopa hattaraa. Oli kiva, että tekijöiden kanssa oli helppo jutella myös esityksen jälkeen. Myös kekseliäät pessimismituotteet tarjoavat riemua. Elä pölijjä jätä tätä kokematta.
Anja ”Viivi” Viranko
Turku, osavuosimökkiläinen Pudasjärvellä