Viime vuosina on varoitettu mikromuovista ja muovihiukkasista, jotka ovat holtittoman muovinkäytön myötä päätyneet meriin, järviin ja muuhun luontoon. Lopulta ne päätyvät meidän ihmistenkin ruokaketjuun muun luomakunnan tuhon jatkeena.
Mikä ihmisessä on vikana, ettei lisääntynyt tieto ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, biodiversiteetin uhkista ja sodan järkyttävistä vaikutuksista saa aikaan riittävää asenne- ja elämäntapamuutosta?
Mikä Suomessa on vikana, että puhtaan energian ja vihreän siirtymän oletettu ihannevaltio hyväksyy metsiensä, vihreän kullan, saastuttamisen vuodenvaihderituaalina? Ilotulituksen pauke, välähdykset ja ruudin haju ovat eläimen näkökulmasta paitsi uhkaavia, suoranainen trauma luonnolle.