1990-luvun lama muutti Suomen suunnan. Hyvinvointivaltioideologian mukaisesta sosiaalista tasa-arvoa ja taloudellisen kasvun merkitystä korostavasta ajattelutavasta siirryttiin tehokkuuden ja kilpailukyvyn diskurssiin. Tavoitteena ei ollut enää edellisten vuosikymmenten tapaan lisätä kansalaisten sosiaalisia oikeuksia tai taloudellista tasa-arvoa, vaan mukauttaa politiikkaa uusiin olosuhteisiin.
Ennen kaikkea hyvinvointipalvelujärjestelmää ryhdyttiin purkamaan markkinoiden luomiseksi yksityisille yrityksille.
Ruotsissa hyvinvointipalveluiden kilpailuttaminen aloitettiin suurin toivein 20 vuotta sitten. Yksityistämisen vaikutuksia ei kuitenkaan ole kattavasti tutkittu ennen Hartmanin raporttia. Siinä todetaan, että yksityistäminen ei ole parantanut palvelujen laatua tai säästänyt kustannuksia.
Suomessa tuoreimpien tutkimusten mukaan yksityistäminen tuottaa tehottomia, kalliimpia ja laadultaan huonompia palveluita. Åbo Akademin tutkimuksessa myös ostopalvelun edullisuus kyseenalaistettiin. Kunnat eivät ole pystyneet hankkimaan ostopalveluita järkevästi, ja toisaalta kun palveluita yksityistetään ja kilpailutetaan, heikennetään usein niiden laatua.
Yksityistäminen näyttää palvelevan vai kyltymätöntä rahanhimoa ja ahneutta. Hyvinvointiyritykset ovat takoneet omistajilleen suurempia voittoja kuin pörssiyritykset keskimäärin, toisaalta yritykset voivat lisätä voittoja vain kustannuksista säästämällä. Tähän liittyy riski, että voittoja kasvatetaan laadun kustannuksella.
Ruotsissa vanhustenhoitopalveluita tuottava Carema kasvatti voittojaan laiminlyömällä vanhusten hoitoa, kehittämällä säästökohteita ja palkkaamalla huomattavasti vähemmän henkilökuntaa, kuin oli sovittu.
Haluammeko todella uuteen Ouluun tehottomia ja kalliita palveluita, jotka laiminlyövät varsinkin vähävaraisia asiakkaita?
Virpi Honkanen
kuntavaaliehdokas (vas.)
VTT, Oulu