Itsehoitolääkkeiden vapauttamisesta ja muista pikku yksityiskohdista pitää päästä asian ytimeen – sote-uudistuksen tavoitteita tukevan lääkehuoltojärjestelmän hahmotteluun. Ei riitä, että lääkkeitä saa apteekeista, vaan lääkehuollon pitää olla myös taloudellista, turvallista ja kansalaisille tasa-arvoista.
Koska lääkkeiden toimitushäiriöt ja rauhattomuudet maailmalla ovat selkeästi lisääntyneet, myös huoltovarmuutta pitää parantaa. Enemmän tai vähemmän kosmeettiset, ”hallitut”, pienet uudistukset johtavat parhaimmillaankin vain tehottomaan osaoptimointiin. Niiden sijaan tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Lääkehuollon suuret rakenteelliset puitteet ovat jääneet keskustelussa tyystin huomiotta, vaikka juuri niiden kautta avautuvat merkittävimmät kehittämismahdollisuudet ja suurin säästöpotentiaali. Erityisesti reseptilääkkeiden maksuttomuudella, toimitusketjun oikaisulla sekä jakelu- ja varmuusvarastojen yhdentämisellä lääkehuollon kokonaiskustannuksia voitaisiin alentaa niin, että uudistus toteutuisi omakustanteisesti.
Kokonaan verovaroin katetussa lääkehuollossa ei tarvittaisi mittavia rahoitus-, laskutus-, korvaus- eikä sääntelybyrokratioita, ja kansalaisten asiointi sujuvoituisi. Maksuttomuuden ansiosta kenenkään ei tarvitsisi enää asettaa lääkkeiden ja ruuan hankintaa vastakkain. Lääkityksen varmistuminen alentaisi myös hoitokustannuksia, kun vaivat eivät pääsisi pitkittymään.
Toimitusketjun lyhentäminen on markkinataloudessa koeteltu keino säästää kustannuksia. Ruotsissa ja Norjassa tähän suuntaan edettiin sallimalla lääketukkujen omistaa apteekkeja. Meillä jakeluketjun oikaisu voitaisiin viedä loppuun saakka niin, että valtio hankkisi reseptilääkkeet ja jakaisi ne potilaille suoraan terveyskeskuksista. Kun täydennystä saisi myös hajautetusti esimerkiksi postin ja R-kioskin kautta sekä apteekeista, lääkkeiden tavoitettavuuskin kohentuisi.
Apteekista ostetuista lääkkeistä saisi julkisen puolen omakustannushintaa vastaavan suorakorvauksen. Tarpeettomien välikäsien ja kalliiden päivittäistoimitusten poistuminen laskisivat lääkkeiden hintoja oleellisesti.
Reseptilääkkeiden maksuton jakelu voidaan toteuttaa luontevasti terveyskeskuksiin ja sairaaloihin hajautetuista yhdennetyistä jakelu- ja varmuusvarastoista, jolloin toimitusvarmuus olisi paras mahdollinen.
Lääkkeiden ollessa jo valmiiksi lähellä potilaita jakelu toimisi jopa tietoliikenteen sähköverkon lamautuessa. Nykyisessä varmuusvarastoinnissa jakelu voisi muodostua pullonkaulaksi, vaikka lääkkeitä olisikin.
Ehdotetulla järjestelyllä saavutettaisiin maailman turvallisin, taloudellisin ja tasa-arvoisin lääkehuolto, jonka vuotuiset säästöt olisivat toiminnallisuudesta tinkimättä miljardiluokassa. Siis jo yksin lääkehuollossa säästettäisiin paljon enemmän kuin mihin koko sote-uudistuksessa väitettiin päästävän, ja lisäksi lääkkeiden saatavuus olisi taattu ainutlaatuisella varmuudella.
Kalevi Salonen
ekologi, Kaustinen
Mika Seppälä
yleislääketieteen erikoislääkäri, Keuruu