Osa lapsista ja nuorista jää lähes kokonaan palvelujärjestelmän ulkopuolelle ja lopulta kohtaamme heistä pienen osan vaativan erityisen tuen monialaisten palveluidemme piirissä (Vaatu-toiminta).

Tie on ollut liian pitkä ja sattumanvarainen, kun he kiertävät järjestelmässä luukulta toiselle ohuin ohjein, vähäisin toimenpitein ja liian lyhytkestoisella tuen arviolla. Tuen saamisen viipyminen ja sen täsmällinen kohdistamattomuus turhauttaa ja rapisuttaa lapsen ja nuoren luottamusta aikuiseen tuottaen samalla yhteiskunnalle kallista häiriökysyntää. Palvelujärjestelmä ei saa myöskään tuottaa eriarvoisuutta.