Tuulivoima on saanut julkisuudessa lähes ”pyhimysmäisen viitan” ratkaistaessa Suomen sähköenergian riittävyyttä tulevaisuudessa.
Tuulivoimaa markkinoidaan ympäristöystävällisenä vihreänä energiana ja sitähän se on, kun infrastruktuuri on valmis ja siivet viipottavat. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja purkamisen aikana syntyy kuitenkin suuri määrä ilmastoa rasittavia kasvihuonekaasupäästöjä.
Suunniteltavien tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on 300–350 metriä (Eiffel-torni 300 metriä) ja yksikköteho noin 6–14 megawattia. Voimalan osat ovat perustus, torni, konehuone ja roottori. Torni on 200–250 metriä korkea, lavat 100–140 metrisiä ja painoa 20–30 tonnia. Lavoille ei ole vielä taloudellista kierrätystä.
Perustusten halkaisija on 30–35 metriä ja korkeus 3–4 metriä. Tilavuus on 3 000–3 500 kuutiota. Perustuksissa käytettävä betoni koostuu sementistä, kiviaineksesta, teräksestä ja vedestä. Sementin osuus perustuksissa on 10–20 prosenttia.
Sementtiteollisuus tuottaa lähes kymmenesosan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Portland-sementti on halpaa, ja halpuus johtuu siitä, että mukaan ei lasketa hiilidioksidipäästöjä, 120–190 kiloa/betonitonni.
Hiilidioksidi on luokiteltu pahimmaksi ilmaston lämpenemiseen vaikuttavaksi kasvihuonekaasuksi. Yhden voimalan betoniperustuksen hiilidioksidipäästöt ovat 1 590 tonnia.(3 500 m³ x 2,4 tonnia/m³ x 190 kg CO2/tonni = 1 590 tonnia CO2e.)
Utajärven kuntaan on suunnitteilla tällä hetkellä noin 190 tuulivoimalaa, ja tuulivoima-alueiden yhteispinta-ala noin 25 000 hehtaaria. Betoniperustusten hiilidioksidipäästöt Suomen ilmakehään tulevat olemaan noin 302 100 tonnia. Utajärven kunnan alueen kasvihuonekaasupäästöjen määrä vuonna 2016 oli 44 000 tonnia
Naapurikunnista Puolanka tulee kilpailemaan Kainuun ykköspaikasta jopa yli 170 tuulivoimalalla. Vaalan kunta ja maanomistajat haluavat myös kohentaa taloudellista tilaansa vero- ja vuokratulojen muodossa yli sadalla tuulivoimalalla.
Suot ovat tärkeitä hiilinieluja, jotka pienentävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta sitomalla hiiltä. Niiden merkitys hiilinieluina ja yleensä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Rakentamisen seurauksena tuulivoima- ja lähialueiden suot kuivuvat, ja soista tuleekin hiilidioksidin ja metaanin ”tuottajia” ilmakehään.
Yhden perustuksen betonin ja raudoitusterästen kuljetukseen tarvitaan 400–500 autokuljetusta, ja voimalan osien ja nosturin kuljetukseen 40–45 raskaaseen kuljetukseen soveltuvaa ajoneuvoa.
Kiviaineksen määrä yhden voimalan osalta on 7 000–10 000 kuutiota. Uusien ja kunnostettavien teiden määrä suurella tuulivoima-alueella saattaa olla 40–70 kilometriä. Tien kantavuus (leveys 6–12 metriä) saavutetaan noin metrin paksuisella sora- ja murskekerroksella. Yhden kilometrin pituisen tien kiviaineksen tarve on 3 500–5 000 kuutiota.
Valtaisan kiviaineksen louhiminen aiheuttaa uuden ympäristötuhon. Tuhansia ajokertoja ja kilometrejä. Koneiden ja autojen pakokaasut lisäävät ilmastoon haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä.
Tuulivoimaloiden tehollinen käyttöikä on noin 20–25 vuotta. Rakentamisen ”arvet” luonnossa tulevat näkymään satakin vuotta. Ehtineekö tuulivoimalat ”elinaikanaan” korvata aiheuttamansa kasvihuonekaasupäästöt? Kuntien päättäjiltä toivoisi enemmän tietoa voimaloiden haittavaikutuksista.
Pertti Halme
Oulu