Eläkkeellä oleva äitini pyysi minulta kotona käydessäni yksinkertaista palvelusta: hän tahtoisi läheisistään viisi kuvaa muistitikulle, jotta voisi näyttää niitä luokkakokouksessaan. Pyyntö vaikutti yksinkertaiselta, mutta tiesin sen olevan yllättävän kaivamisen takana, sillä vanhemmillani on niin sanottua teknologista velkaa maksamatta.
Äidillä ei nimittäin ollut selvää visiota siitä, mitkä kuvat hän tahtoisi näyttää tai missä niitä olisi. Kuvia hänellä oli kännykässä ja tietokoneella, minunkin kuviani voisi käyttää. Kuviaan äiti ei ollut siirtänyt tietokoneelle tai pilveen nykyisen kännykkänsä aikana, sillä se oli vaikeaa.