Olen kirjoittanut sosiaalisen median käytöstä ja tiedon avoimuudesta blogeihin, Twitteriin ja Facebookiin. Pidän tiedon vuorovaikutteista ja maksutonta jakamista niin tärkeänä, että sitä tulee painottaa koulussa ja muualla yhteiskunnassa yhä enemmän.
Koska hallitusohjelmassa puhutaan digitaalisesta Suomesta, kunnallispolitiikassa voisi puhua digitaalisesta kotikunnasta.
Käsitteenä ”some” merkitsee lähes kaikkia digitaalisen maailman alustoja, joilla voi pitää yhteyttä verkostoihin koulussa, kokouksissa, luennoilla, Kempeleessä, Oulunseudulla, Suomessa tai maailmalla.
Monella on profiili Facebookissa, Twitterissä, Skypessä, blogeissa, LinkedInissä, You Tubessa ja Flickrissä. Appseja eli liitännäisiä, sovelluksia ja oppimispelejä on pilvin pimein saatavissa ”sormitietokoneeseen”, iPadiin ja tietokoneisiin.
Profiilien avulla osallistutaan verkkokeskusteluihin ja sisällöntuottamiseen esimerkiksi kirjoittamalla, valokuvaamalla tai linkittämällä toisten luomaa sisältöä. Lyhyt keskustelu eli chattaus onnistuu maksuttoman nettipuhelun aikana. Verkossa voi myös kuka tahansa lähettää kännykällään suorana oman kunnan valtuustokokouksen, koska sellaiseenkin on jo luotu alusta.
Huippunopea nettiyhteys on onneksi paikoitellen arkipäivää. Napin painalluksella tai hiiren hipaisulla pääsee digimaailmaan. Nettisurffaamista ei siis kannata paheksua, koska pian siellä on lisää väkeä. Tietoa jaetaan ja siitä tehdään liiketoimintaa ja uusia keksintöjä.
Odotan aikaa, jolloin hiiren korvaa pelkkä silmänliike, jolloin pääsee eroon hiirikädestä. Ihmisillä on elämänsä aikana monenlaisia vammoja, jotka voivat olla esteenä netin käytössä, mutta sovellukset auttavat. Kirjoitettu tekstikin voidaan jo muuttaa puheeksi näkövammaisia varten.
Virtuaalisen ympäristön kontaktien lisäksi ihmisillä on varmasti reaalimaailman verkosto ja onkin hauska tavata kadulla some-sukulainen, jonka kanssa on alkujaan tavattu vain virtuaalisesti.
Ritva Rundgren
kunnallisvaaliehdokas (kesk.)
Kempele
