Oulun talous on kuralla. Yhteisöverotuotot pienenevät, sosiaali- ja terveys- sekä opetuspuolella on vakava ylitysuhka. Nuorisotyöttömyys on tosiasia, samoin vanhusten palvelujen tarve.
Kuntien menoista 80 prosenttia on lakisääteisiä. Onko yhtälössä mitään positiivista? Valittamisen sijasta onkin aika puhua Oulun mahdollisuuksista.
Väestörakenteemme on nuori ja olemme muuttovoittokaupunki. Nuorissa on mahdollisuus ja se mahdollisuus heille tulee tarjota! Työ-, opiskelu-, harjoittelu-, oppisopimus-, kuntoutus- tai työpajapaikkoina. Vanhukset tulee nähdä voimavarana, joiden hiljaista tietoa ja osallistumista tulee hyödyntää. Vapaaehtoistyö on voimissaan, mutta tarvitsee koordinointia.
Täällä on vahvaa osaamista teknologiassa, lääketieteessä, hyvinvoinnissa, taiteessa ja kulttuurissa. Meillä on laadukkaita oppilaitoksia.
Oulua on edelleenkin kehitettävä myös matkailu-, tapahtuma- ja terveysliikuntakaupungiksi. Yhden kongressivieraanhan on laskettu tulouttavan kaupungille noin 1 600 euroa.
Asukkaat tarvitsevat viihtyisän, aktivoivan elinympäristön, jossa on toimintaa, tapahtumia ja vapaa-ajan virkistystä – myös matalalla kynnyksellä.
Kaupungin hallintobyrokratia on hidas, raskasrakenteinen ja kaksinkertainen tilaaja–tuottaja-mallin ansiosta. Varsinkaan terveys- ja sosiaalipuolella tämä ei toimi! Tätä purkamalla saataisiin joustavuutta päätöksentekoon ja lisää työpaikkoja perustasolle.
Pennasen ydinvoimaan ehdottaman 10–20 miljoonan sijoituksen palaaminen vie lähes 20 vuotta, kommentoi Aalto-yliopiston energia-alan professori Peter Lund ja työpaikkojakin se voisi tuoda 600–800 – sitten joskus. Olisiko syytä investoida toimiin, joista raha palautuu kaupunkilaisille eikä valu Suomen ulkopuolelle?
Kunnallisessa päätöksenteossa mikään ei kuitenkaan tule heti, helposti tai pyytäen, vaan tekemällä sitkeästi töitä tavoitteidensa eteen. Vähemmän strategioita ja laatikkoleikkejä – enemmän käytännön tekoja!
Tiina Niiranen
fysioterapeutti
kunnallisvaaliehdokas (sd.), Oulu