Aamukuudelta Suomen aikaa perjantaina pitäisi olla tiedossa, mitä YK:n ilmastokokouksesta Balilla jää käteen. Tuolloin saarella eletään puoltapäivää, ja ehdotusten kaikkien avoinna olleiden kohtien ratkaisuista pitäisi olla valmiina.
Sen jälkeen englanninkieliset tekstit käännetään kuudelle muulle YK:n viralliselle kielelle ja monistetaan tuhansille osanottajille.
Jos aikataulu pitää, kokous voidaan päättää suunnitelmien mukaan iltapäivällä. Toinen vaihtoehto on, että asiat venyvät.
YK:n pääneuvottelija Yvo de Boer varoitti torstaina koko korttitalon romahtamisesta, jos pakettia ryhdytään vielä viime hetkillä muuttelemaan. Käsillä oli hänen mukaansa eräänlainen kaikki tai ei mitään -tilanne. Torstaina hänen viestinsä vaihtelivat huolestuneesta optimistiseen.
Vaikka kaikki sanoivat olevansa yhä yhtä mieltä pääperiaatteista, niiden sisällä oli monia yksityiskohtia auki. Tosin torstaina päästiin sopuun esimerkiksi puhtaan teknologian siirrosta kehitysmaille.
Silti koko ajan torstaina poltti kysymys siitä, tuleeko lopputekstiin minkäänlaisia mainintoja teollisuusmaiden 24-40 prosentin päästövähennystarpeesta vuoteen 2020. Siinä tilanne näytti torstaina vielä lukkiintuneelta. Yhdysvaltain ohella Kanada, Australia ja Venäjä eivät noita lukuja ole kaivanneet. EU on ajanut niitä tiukasti, kehitysmaaryhmän tukemana.
Amerikkalaiset järjestävät alkuvuodesta suurten talouksien kokouksen Havaijille puhumaan ilmastosta. Nämä kokoukset ovat presidentti Bushin hallinnon tapa ajaa ilmastokysymyksiä. Torstaina EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas piti EU:n osallistumista tarkoituksettomana, jos ei Balilla päästä kyllin hyvään sopimukseen. Viestit etenemisen laadusta tuntuivat torstaina vaihtuvan aina puhujan mukaan, ja joka tapauksessa tekstejä urakoidaan vielä viimeiseen asti.
Näin ollen Balin ilmastokokouksen onnistumista ja sen tavoitteiden kunnianhimoisuutta voidaan arvioida vasta perjantaina, kunhan on nähty mitä oikein on käsiin saatu. Kahden viikon hehkutuksen jälkeen olisi vaikea palata tyhjin käsin.