Tasajalkaa ei tasavallan huipulla kuljeta. Presidentinvaalien toisella kierroksella Alexander Stubb ja Pekka Haavisto syleilivät toisena lähes kuoliaiksi samanmielisyydessään. Samanaikaisesti maassa on käynnissä raateleva kiista ay-liikkeen ja maamme hallituksen välillä.
Takana on jättilakkojen viikko. Loppuviikon aikana Suomessa lakkoili yli 100 000 palkansaajaa.
Lakot sotkivat monin tavoin ihmisten arkea. Junat ja bussi seisoivat, päiväkoteja suljettiin ja monet teollisuuslaitokset pysähtyivät.
Lakot olivat poikkeuksellisia paitsi laajuutensa, myös luonteensa vuoksi. Kyseessä eivät olleet normaalit lakot työnantajia vastaan. Työehtosopimukset ovat voimassa ja niihin on kirjattu työrauhavelvoite.
Kyse oli niin sanotuista poliittisista lakoista. Niillä vastustettiin Petteri Orpon (kok.) hallituksen aikeita uudistaa työelämää ja leikata sosiaaliturvaa.
Ammattiyhdistysliikkeen mielestä hallituksen uudistukset ovat suoraan työnantajapuolen kynästä. Ne heikentäisivät tuntuvasti palkansaajien asemaa.
Hallitus taas näkee Suomen työelämän pelisääntöjen kaipaavan kipeästi uudistamista. Esimerkiksi työrauhalainsäädäntö on vuodelta 1946. Maailma on sen jälkeen kovasti muuttunut.
Yksi kiistanalainen kysymys monien joukossa on – ironista kyllä – hallituksen aikeet rajoittaa poliittisia lakkoja. Kovin tavallisia ne eivät ole olleet. Edelliset järjestettiin Suomessa vuosina 2016 ja 2018. Ne olivat lyhyitä.
Ay-liike aloitti mielenilmaukset jo syksyllä alueellisilla ulosmarsseilla, joita toteutettiin muun muassa Oulussa Stora Enson ja Nokian toimipaikoilla. Kevään alkajaisiksi panokset ovat koventuneet lakkoiluksi.
Uusista mielenilmauksista ei vielä ole tietoa. Niin maan hallitus kuin ay-liike ovat kaivautuneet niin syvälle omiin poteroihinsa, että jatkoa luultavasti seuraa.
Hallitus on ilmoittanut selkeästi, että se taivu tuumaakaan ay-liikkeen painostuksen alla. Eikä sen ole pakko. Hallitus voi eduskuntaenemmistön turvin toteuttaa kaikki haluamansa uudistukset.
Mitä ammattiyhdistysliike voi tehdä? Poliittista lakkoilua voi kevään mittaan jatkaa. Vielä tehokkaampi pelote sillä on käytössään syksyllä, kun nyt voimassa olevat työehtosopimukset alkavat umpeutua.
Teollisuusliiton Riku Aalto väläytti jo Ylen A-studiossa sitä, että syksyn neuvottelupöydässä tavataan. Suurin ja mahtavin SAK:n liitto on muun muassa valmis kyseenalaistaman liiton sopimuksissa nyt olevat laajat paikallisen sopimisen mahdollisuudet.
Työmarkkinoiden luonteeseen kuuluu kiistely. Siihen kuuluu myös sopiminen.
Nyt tilanne näyttää poikkeuksellisen vaikealta. Osapuolilla ei ole neuvotteluhaluja. Polkua sopimiseen ei ole.
Orpon hallitus on miettinyt tarkkaan ohjelmaansa kirjatut työelämän lainsäädäntöön haluamansa muutokset. Miettimättä jäivät askelmerkit niihin pääsemiseksi.
Suomalaista työelämää samoin kuin eläkejärjestelmää on vuosikymmenten saatossa uudistettu kolmikantaisesti. Eläkejärjestelmän osalta siinä on onnistuttu kohtalaisesti. Sopimalla on kyetty vastamaan ajan tuomiin haasteisiin.
Työelämän suhteen uudistustahti on ollut maltillisempi. Ay-liike on usein ollut Ei käy -liike.
Takamatkaa on siksi kertynyt ja tarvetta uudistuksille on. Esimerkiksi työnteon kannusteet eivät ole Suomessa verrokkimaiden tasolla. Työhön osallistujia on liian vähän.
Hallituksen lakihankkeet voivat edetä protestoinnista huolimatta. Näyttää pelottavasti siltä, että jääräpäisen selkävoiton hakemisen hinta vain nousee liian kovaksi.
Luottamus työmarkkinaosapuolten ja hallituksen välillä heikentyy pitkäksi aikaa. Selkävoitot muistetaan, ja se voi tietää levottomia aikoja.
Viisas hallitus kokeilisi vielä sopimisen tietä.