Kalevassa on viime aikoina kirjoiteltu OYSin psykiatrianpuolen ongelmista ja meidän perheemme on joutunut valitettavasti näkemään nämä ongelmat liian läheltä. Haluaisin tuoda kokemukseni esille ja päivänvaloon, jotta asioihin saataisiin muutosta.

Lapsellani, yläkoululaisella teinillä, on takanaan hänestä riippumattomia lapsuudenajan traumoja. Teini-iän puhjetessa traumat ovat aiheuttaneet fyysisen sairastelukierteen lisäksi valtavaa ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Nämä taas ovat johtaneet koulupoissaoloihin ja yksinäisyyteen.