Uusimpien kuntavaaliohjelmien opetusta koskevissa osioissa korostuu vaatimus perusopetuksen tasavertaisuudesta. Lukutaito mainitaan kuitenkin vain muutamassa ohjelmassa.
Tasavertaisuuden vaatimus on aiheellinen, sillä tasa-arvoinen opetus lukutaidon osalta ei nyt toteudu – vieläkään: kaikki peruskoululaiset eivät saa yhtä monta kaunokirjallisuuden teosta luettavakseen. Erot ovat huomattavia jopa saman koulun eri luokkien kesken. Suurin ero on ala- ja yläkoulun välillä: 7. luokalle voi tulla oppilaita, jotka 6. luokalla ovat lukeneet vain yhden teoksen.
Merkittävin syy eriarvoisuuteen on, ettei valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa (OPS) ole määritelty eri vuosiluokilla luettavien teosten määrää. Sitä ei ole kirjattu myöskään kunta- eikä koulukohtaisiin OPSiin, mikä on johtanut rahoituksen epätasaisuuteen kunnissa ja koulujen sisällä. Rehtori päättää, paljonko hän kirjallisuuden hankintaan budjetoi. Pitää muistaa, että kirjallisuus on oma oppiaineensa, joka muiden oppiaineiden tavoin tarvitsee omat työvälineensä.
Vuoden 2021 PIRLS-lukutaitotestin yksi mielenkiintoinen tulos on, että eri tekstilajeista juuri kaunokirjallisuus tukee parhaiten lasten lukutaitoa (Puoli tuntia lukemista, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos 2023). Siihen keskeisesti kuuluvaa luetun ymmärtämistä voidaan mielestämme parhaiten opettaa luettamalla koko ryhmällä sama kaunokirjallinen tai muu teos. Syntyy keskustelua, yhteisöllisyyden tunnetta sekä oman itsensä ja toisten ymmärtämistä. Yhteisen kirjan käsittely opettajan johdolla on monipuolisempaa, kuin jos oppilas lukee niin sanotun oman teoksen. Kouluihin tuleekin hankkia riittävästi kokonaisia teossarjoja.
Lukemiseen liittyvää eriarvoisuutta voi alkaa nopeastikin poistaa. Idean tähän saimme Kangasalan kaupungin lukutaito-opettaja Pirjo Laatikaisen kirjoituksesta Montako kirjaa teidän koulussanne luetaan? (HS/Lukijan mielipide 24.1.). Kangasalla sovittiin, että luokilla 3–9 luetaan vähintään neljä kokonaisteosta lukuvuodessa. Opetusministeriön tulee asettaa vihdoin koko maahan sama neljän teoksen minimivaatimustaso.
Vaikka lukeminen ei ole kaikille mieleistä, oppilaan vieminen epämukavuusalueelle vahvistaa hänen kykyään omaehtoiseen ajatteluun.
Kaiken oppiminenhan lähtee lukutaidosta. Jos siitä ei huolehdita, some ja muu digimaailma algoritmeineen, unohtamatta tekoälyn haasteita, saavat yhä enemmän vaikutusvaltaa nuorten elämässä. Tätä vastaan on taisteltava kriittistä ajattelua kehittävän luku- ja kirjoitustaidon avulla. Niclas Storåsin sanoin: ”Lopulta pääsy tietoon ei riitä. Älypuhelin on ihmiskunnalle hyödytön, jos kriittinen lukutaito surkastuu.” (Paratiisi maan päällä, HS 2.3.)
Opettajien tueksi on jo moneen kuntaan nimetty lukutaidon kehittäjäopettajia. Niin Ouluunkin, joka on nimetty Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi. Tavoitteenamme on olla Euroopan lukevin kaupunki. Voisiko Suomi tulevaisuudessa olla Euroopan lukevin ja myös lukutaitoisin maa?
Arvoisat ministeri ja kuntapäättäjät! Nyt on aika siirtyä huolipuheistanne tekoihin ja nostaa lukutaito-opetuksen tasoa. Esitämme, että Te, arvoisa ministeri, toteutatte vaatimuksemme luettavien kokonaisteosten valtakunnallisesta minimimäärästä. Se sitouttaa opettajat, oppilaat ja kodit lukemiseen sekä pakottaa kunnat antamaan kouluille rahaa tasa-arvoisesti ja riittävästi teossarjojen hankintaan.
Kaisa Hautamäki, Irene Härkönen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorit, eläkkeellä
Oulu