Usea varmasti tietää tai on kuullut tv-sarjasta nimeltä Selviytyjät Suomi. Siitä voi tehdä myös omakohtaisen kokemuksen, asumalla kerrostalossa. Varsinkin kesällä; öiset ohikulkijat löytävät kummasti taloni ja avoimen ikkunan, jonka jätin auki yrittäessä saada helpotusta helteiseen sisäilmaan.
He jäävät puhumaan siihen äänekkäästi kaikkea joutavaa, josta kukaan ei ole kiinnostunut, vaan silti on pakko sietää.
Sitten tulevat kaikenlaiset moottoroidut, äärimmilleen viritetyt ajokit jotka ovat huomanneet kätevän, tosin kielletyn, oikaisuväylän pyörätiestä, joka kulkee parvekkeeni alta.
Joten ikkunat on suljettava. Jotkut käyttävät kuulemma korvatulppia nukkuessaan, minä en.
Aamulla nämä energiset ihmiset ovat jo aikaisin liikenteessä, mutta nyt siihen ovat lisäksi ilmaantuneet koiranulkoiluttajat, jotka ulostuttavat lemmikkinsä siihen ikkunan alla olevaan pieneen ruohikko-kaistaleeseen. Ikään kuin muuta paikkaa ei olisi löytynyt.
Kaikki ärsyttävät hajut tulevat sisälle kaikista mahdollisista luukuista ja putkista. Postiluukku on yksi niiden suosikeista.
Seikkailijan täytyy välillä ottaa nokoset päivällä, koska yöunet tahtovat jäädä vähiin siinä hälinässä. Nokoset jäävät tosin lyhyeksi, kun talossa vilistää muutama alakouluikäinen kavereineen, jotka mennessään potkivat oveeni, joskus taas kokeilevat onneaan ovikellolla.
Vieressä olevan koulun urheilukenttä on kovassa käytössä kesäisin, myös loma-aikoina. Siellä potkivat palloa isot ja pienet, joka säällä, usein koko päivän, eikä yöaika tee poikkeusta. Metalliseen aitaan potkiminen tuo lisäsäväyksen kuuloaistille.
Lisäksi huutaminen on usein niin mahdotonta, että mietin, pelataanko siellä vai onko tappelu käynnissä.
Telkkua tai radiota on turha kuunnella, jollei taas laita ikkunoita kiinni. Kun porukka on lopettanut pallottelun, he siirtyvät vähän vielä lähemmäksi taloani, alueelle, jossa pelin jälkipuinti alkaa. Sama huuto ja mekastus jatkuvat usein aamutunneille saakka.
Kokoontumiseen liittyvät myös autot, joiden valot ja äänet lisäävät pikanttia sävyä huoneistooni.
Ainoa hyvä puoli tässä on, että tämä jännittävä harrastukseni ei maksa mitään, paitsi mielenrauhan menetyksen, päiväunet, yöunet, ja varsinkin kesäillat omalla parvekkeella. Jotkut muuttavat korpeen, minä en.
Tämä tarina on tosi.
Ida-Emilia Saarinen
Oulu