Viime kesänä alkanut parlamentaarisen keskustelukulttuurin turbulenssi on sytytellyt merkkivaloja hallituksen, opposition ja eri sidosryhmien välille, eikä yhteentörmäyksiltäkään ole vältytty. Puhemiehistö painotti kuluvan kauden alkajaisiksi sananvapauden merkitystä ja lähestyi asiaa useammalta kantilta, kuten arvostamisen, ilmaisuvapauden ja vastuun lähtökohdista.
Jussi Halla-aho antoi syksyllä Ylelle haastattelun ja mainitsi, ettei lähde eduskunnan keskustelukulttuurin makutuomariksi, vaan keskittyy puolustamaan kansanedustajien rajoittamatonta puheoikeutta.
Nyt aletaan olla asian ollaan ytimessä. Mutta perspektiivi vaatii kokonaan uudenlaisen tulokulman. On ymmärrettävä, että sananvapaus on vaikuttavuudeltaan tehokkainta silloin, kun siihen kytketään ilmaisun taito. Tämä koskee kaikkia osapuolia.
Todellinen sananvapaus ei koskaan rajoita silloin, kun sen perustana on kuulijaa arvostava asenne. Se voi edelleen olla puhujan omista tavoitteista lähtevää, mutta kaiken perustana on ymmärrys kuulijan sekä yleisön tarpeista. Tärkeämpää, kuin mitä sanot, on miten sen sanot.
Haastavien neuvotteluiden ruorissa pysyminen vaatii ennen kaikkea kyvykkyyttä johtaa monipuolisesti omaa itseä. Se näkyy taitona tehdä stressi tai negatiivinen asenne näkymättömäksi, sillä puheen sävy ohjaa aina keskustelun suuntaa ja taidot osoittavat lopputuloksen.
Koska meillä jokaisella varmuudella on joskus vaikeuksia hillitä oikeassa olemisen tai kuulluksi tulemisen tarvetta, ennen seuraavaa puheenvuoroa kannattaakin esittää itselle seuraava kysymys: Mikä on tavoitteeni, kun avaan suuni ?
Todistelenko tehokkuuttani luetteloimalla aikaansaannoksiani vai saarnaanko arvojeni oikeellisuutta muille? Murrunko inhimillisyyden niukkuudesta vai luonko toiminnan puuttuessa draamaa ympärilleni? Toisin sanoen: annanko stressini näkyä käytöksessäni?
Nämä edellä kuvatut negatiiviset psykologiset tarpeet ohjaavat keskustelun välittömästi sivuraiteelle, ellei puhuja ymmärrä omia todellisia tarpeitaan ja omaa vastuuta tarpeiden tyydyttämiseksi.
Kinasteleva keskustelukulttuuri voi viihdyttää, mutta tulee lopulta kalliiksi osapuolille ja yhteiskunnalle. Tavoitteissaan kaukaa viisas keskustelija ymmärtää vaikuttavan viestinnän lainalaisuudet: kuulijan tarpeista lähtevän, omia tavoitteita tukevan ja omaa kapasiteettia monipuolisesti hyödyntävän kommunikointiprosessin merkityksen osana toimivaa yhteistyötä ja tuottavaa keskustelukulttuuria.
Tämän ymmärsi jo 1980-luvulla NASA:n psykiatri Terrence F McGuire. Hän toimi 40 vuotta USA:n avaruushallintoviraston miehitettyjen avaruuslentojen johtavana psykiatrina. Työ edellytti syväosaamista ihmisen persoonallisuuden rakenteiden ja käyttäytymismallien tunnistamisessa sekä ymmärrystä erilaisten konfliktitilanteiden syy-seuraussuhteista – niiden ennakoimisesta ja taklaamisesta.
NASA on insinööri-organisaatio, jossa tiedolla johtaminen on valtaa. McGuire tiesi, että psykodynamiikan merkitys ja siihen vaikuttaminen olivat edellytys tiimityön onnistumiselle ja yhteistyö- ja kommunikointitaidot edellytyksenä työn sujumiseksi.
McGuire haki apua arvostetulta kollegaltaan Taibi Kahlerilta. Hän oli palkittu kliinisen terapian tutkimuslöydöksistään, joita koskettavat säännönmukaisesti tunnistettavissa ja ennakoitavissa olevia stressikäyttäytymismalleja.
Kahlerin erikoisalana oli ihmisen persoonallisuuden rakentumisen tunnistaminen, ymmärtäminen, hyödyntäminen ja johtaminen vuorovaikutussuhteissa. Kaiken keskiössä oli kommunikointiprosessi eli miten sanot sen, mitä sanot.
Kahler teki osaamisellaan vaikutuksen insinööriorganisaatioon, jossa alettiin jatkossa keskittyä myös ihmisten taidokkaaseen johtamiseen, viestinnän vaikuttavuuden kasvattamiseen ja johtamistaitojen kehittämiseen oman itsen ja ihmissuhteiden johtamisessa.
Keskustelukulttuurin tai johtamistaitojen parantamisen tärkein elementti on ajattelutavan muutos siitä, että osapuolilta löytyy halukkuutta kehittymiseen. Se edellyttää ainoastaan rohkeutta pyytää apua ja halukkuutta alkaa opetella uusia taitoja.
Kun raotamme poliittisten vaikuttimien naamioita, tunnistamme niiden takaa ihmisen. Se auttaa jokaista hyödyntämään omaa kapasiteettia monipuolisemmin ja näkemään asenteen merkityksen yhteistyösuhteisiin. Mielentila johtaa aina keskustelun suuntaa ja kommunikointitaidot lopputulosta.