Kuulemme ja luemme taas paljon vetoavia puheenvuoroja. Vaalit lähestyvät ja yhteisistä asioista päätetään luottamuselimissä. On myös kuntalaisten tilaisuus kysellä ja saada vastauksia. Soisi vuorovaikutuksen jatkuvan koko vaalikauden.
Olen tutkinut ja täytellyt vaalikoneita. Vierastan kaksiulotteisista kysymyksiä, joihin sisältyy jos-ehto. Ne antavat yksinkertaisen kuvan todellisuudesta – useimmat päätettäväksi tulevat asiat ovat kuitenkin hyvin moniulotteisia. Talouskin asettaa rajansa.
Vaalikoneet ovat toki hyvä apu. En ole pelkästään niihin tohtinut luottaa vaan seuraillut ehdokkaitani pitkin vaalikautta.
Vaalilupauksia en usko. Vilpittömiä tahdonilmaisuja kyllä on ja sellaisiksi pitää kaikki lupauksetkin tulkita. Ei yksi päättäjä voi mitään luvata koko valtuuston, lautakunnan tai muun luottamuselimen puolesta.
Tuumasin, etten vaalipuhettani Kalevaan kirjoita, koska teksti hukkuu pohdinnan paljouteen. Tyydyn siihen, mitä olen kirjoittanut vaalien välissä. Mutta kirjoitanhan minä – kuva houkuttimena on hyvä keksintö, joku tuttu tai naaman nähnyt tämänkin lukee.
Olen kahden aikuisen lapsen isä ja heidän äitinsä aviomies, puulämmittäjä ja hyötyliikkuja. Viihdyn ulkona ja rakentelen puuvenettä. Seuraan maailman menoa ja koitanpa siihen vaikuttaakin.
Päättyvän kauden olen toiminut sivistys- ja kulttuurilautakunnassa, edellisen kauden opetuslautakunnassa ja kaupunginvaltuustossa.
Tiukkoja lupauksia en anna, pari teemaa mainitsen. Nuoret ovat lähellä sydäntäni ja heidän kanssaan minulla on ilo puuhata työnikin puolesta. Varttuneet asukkaat, heidän palvelunsa ja kulkemisensa ovat tärkeitä, samoin mahdollisuus arkiseen vapaa-ajan tekemiseen ja hyötyliikuntaan.
Kannatan kierrätystä. Niinpä vaaliblogini on ajantasaistettu kohta viisi vuotta vanhasta ja neljä vuotta levänneestä aihiosta. Siellä ovat Kalevassa julkaistut reilut 30 mielipidekirjoitustani.
Mikko Jämsä
ammatillinen erityisopettaja
kuntavaaliehdokas (kesk.)
sivistys- ja kulttuurilautakunnan
jäsen, Oulu