Arvio: Mo­ni­ta­soi­nen tai­de­do­ku­ment­ti henkii ikui­suu­den tuntua, se seuraa erään Re­noi­rin maa­lauk­sen dra­maat­ti­sia vai­hei­ta


Auguste Renoir maalasi melankolisen oloisen Pikku Irènen vuonna 1880. Taiteilijalla oli silloin jo jonkin verran nimeä.
Auguste Renoir maalasi melankolisen oloisen Pikku Irènen vuonna 1880. Taiteilijalla oli silloin jo jonkin verran nimeä.

Renoir ja taulun tarina

★★★★ "Nautin, kun maalauksessa on vähäeleistä ikuisuuden tuntua, arkista ikuisuutta."

Näin lausui ranskalainen impressionisti Auguste Renoir (1841–1919). Samalla tavalla katsoja voi nauttia ranskalaisdokumentista, joka seuraa seesteisellä rytmillä yhden Renoirin maalauksen dramaattisia vaiheita sen synnystä vuonna 1880 aina nykyaikaan asti. Monitasoisessa tarinassa on ikuisuuden tuntua.

Teos on Pikku Irène tai Tyttö sinisine hiusnauhoineen. Se on kahdeksanvuotiaan Irène Cahen d'Anversin (1872-1963) muotokuva, jota malli itse etsi 65 vuotta myöhemmin. Vaikka Hitler ei sietänyt impressionisteja, taulu oli päätynyt natsien ryöstösaaliiden mukana Saksaan.

Elävää ajankuvaa

Pääjuonen ohella dokumentti kuljettaa sekä juutalaisen Irènen ja hänen varakkaan pariisilaisen sukunsa surullisesti päättyvää henkilöhistoriaa että Renoirin taiteilijauraa 1880-luvun arveluttavasta modernistista 1910-luvun suurmieheksi. Siinä sivussa kertautuvat myös Euroopan kohtalonvuodet maailmansotineen.

Pikku Irèneä perheen ja maailman myrskyt koettelivat kaltoin. Alussa edes malli itse ei pitänyt muotokuvastaan, mutta nyt se on yksi aikansa eurooppalaisista mestariteoksista. Monien vaiheiden kautta teos päätyi osaksi E.G. Bührlen kokoelmaa Zürichiin.

Dokumentin ansioita ovat runsas arkistokuvamateriaalin käyttö ja puhuvien päiden karttaminen. Elävääkin ajankuvaa on löytynyt kiitettävästi.

Yle Teema & Fem klo 20.00

Oikaistu kello 17.40: Jutussa Irène Cahen d'Anversinin syntymävuosi oli aluksi väärin.