Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Arjen po­li­tiik­ka kuuluu kai­kil­le, mutta kuka saa äänensä kuu­lu­viin?

Kuntapolitiikassa päätetään jokaisen kuntalaisen arkielämään vaikuttavista asioista, mutta vallan nykyinen jakautuminen edustaa väestön moninaisuutta heikosti. Kuntapäättäjien keski-ikä on noin 50 vuotta, valtaosa heistä on uudelleen valittuja.

Kiinnostus kuntavaaleihin ja -politiikkaan on tilastojen valossa vähäistä etenkin nuoremmilla ikäluokilla. Taustalla vaikuttaa yleinen kokemus siitä, että itseä koskettavia asioita ei huomioida ja käsitellä kuntatasolla toivotulla tavalla. Ehdokkaiksi asettuneissa eri ikä- ja ihmisryhmien moninaisuus näkyy aiempaa kattavammin, mutta halutaanko moniäänisemmälle politiikalle antaa mahdollisuus?

Lapset ja nuoret, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajataustaiset ja muut yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa olevat eivät tule riittävän hyvin kuulluksi päätöksenteossa.

"Vallan jakautumista tulisi tarkastella kriittisesti, sillä ihmisten mahdollisuudet ponnistaa päättäviin rooleihin eivät ole yhdenvertaiset."

Vallan jakautumista tulisi tarkastella kriittisesti, sillä ihmisten mahdollisuudet ponnistaa päättäviin rooleihin eivät ole yhdenvertaiset. Taustalla vaikuttaa kirjo toisiinsa yhteydessä olevia tekijöitä, kuten sosioekonominen asema, sukupuoli ja perimä. Kun yksilötasolla koetaan, että kuulluksi tulemisessa on haasteita ja vaikuttamismahdollisuudet tuntuvat olemattomilta, johtaa tämä herkästi pahoinvointiin ja apaattisuuteen, joka näkyy myös polarisaation kasvussa.

Peräti 16,9 prosenttia suomalaisista eli vuonna 2023 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä ja tilanne on vain pahentunut. Asunnottomuus on nousussa, asuinalueet eriytyvät. Julkiset palvelut, harrastus- ja ajanviettomahdollisuudet sekä joukkoliikenne eivät ole kaikille tasavertaisesti saatavilla. Lapset ja nuoret eivät saa riittävästi tukea kouluissa. Vähemmistöjen syrjintää hiljaisesti hyväksyvä ilmapiiri ylläpitää eriarvoisuutta ja heikentää yleistä turvallisuutta.

Jokaista näistä asioista ratkotaan myös paikallisessa valtuustossa ja on olennaista, että vastaavia ongelmia kohtaaville ihmisille tarjotaan täsmällisiä ja kestäviä ratkaisuja. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on yhteisen hyvinvoinnin edistämistä, jonka positiiviset vaikutukset ovat kauaskantoisia ja ongelmallisia rakenteita korjaavia.

Elisa Hallapuro

kasvatustieteen opiskelija, alue- ja kuntavaaliehdokas (vihr.), Oulu