Hippiäisten kirkas ääni kuuluu suurten kuusten latvoista, mutta melkein peittyy vieressä virtaavan Lautuanojan solinaan. Puronvarren haavat ovat hiljaa, sillä on aivan tyyntä.

– Puroa on tässä perattu, Antti Ylitalo kertoo viivasuorana kulkevasta uomasta. Viereisestä metsästä löytyykin vanhaa, mutkittelevaa ojanpohjaa ja kartasta näkee, että sekä ylä- että alajuoksulta löytyisi vielä oikaisemattomia puro-osuuksia.

Hippiäiskuusten kohdalla oikaisusta on jo aikaa, ja puronvarren kasvillisuus on kehittynyt reheväksi metsäksi. Kuollutta puuta on maassa ja vielä pystyssä, selvästi enemmän kuin talousmetsissä keskimäärin.