Varhaiskasvatus ja perusopetus ovat kunnan tarjoamia peruspalveluja. Koululaitoksemme on ylpeydenaihe, jota käydään ihastelemassa ympäri maailmaa.
Hyvistä oppimistuloksista huolimatta monet lapset ja nuoret voivat pahoin. Syrjäytymisestä eli köyhyyteen ja toimettomuuteen vajoamisesta puhutaan päivittäin. Syrjäytymisestä seuraa inhimillisiä tragedioita ja kansantaloudelle mittavat kulut.
Mitä kansakunnallemme on tapahtunut? Miten hieno lastenhoito- ja koulutusjärjestelmämme ei pystykään tuottamaan terveitä ja onnellisia nuoria? Vauraus on kasvanut, mutta väliin tuntuu, että pahoinvointi on lisääntynyt samassa suhteessa.
Opetuspuoli on ollut leikkauksien kohteena aina, kun säästöjä on pitänyt löytää viime vuosikymmenten aikana. Ryhmäkokoja suurentamalla on saatu suuria säästöjä, joiden kielteisiä vaikutuksia on vähätelty.
Toisin on kuitenkin käynyt. Opetusryhmän koolla on suora vaikutus siihen, minkä verran opettajalla on aikaa kutakin oppilasta kohden. Yleensä opetusryhmässä on myös lapsia, jotka tarvitsevat aikuisen huomiota runsaasti.
Maailma muuttuu vinhaa vauhtia, myös lapset ja opetustyö muuttuvat. Silti opettajan täydennyskoulutukseen satsataan vain muutama satanen vuodessa. Taannoin ihmeteltiin julkisuudessa opettajien heikkoja tietoteknisiä taitoja. Ehkäpä olisi pitänyt ihmetellä vähäistä täydennyskoulutusta ja tieto- ja viestintätekniikan laitteiden vähyyttä joissakin kouluissa.
Perusopetus saavuttaa koko ikäluokan. Yksikään lapsi ei jää sen ulkopuolelle. Niinpä parasta, mitä lapsillemme nyt voimme antaa on turvallinen koulu. Siellä opettajalla on aikaa oppilaalle, siellä on terveydenhoitaja, jonka kanssa voi keskustella elämän iloista ja suruista ja huolenaiheista.
Uuden Oulun talousennusteet näyttävät heikoilta. Päätöksiä tekemään on valittava henkilöitä, jotka pitävät oppilaan ja koulun puolta, jotta tulevaisuudessakin voisimme olla ylpeitä suomalaisesta koulusta.
Paula Salo
lehtori
kunnallisvaaliehdokas (kok.)
kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen
Oulunsalo
