Anna Perhon mie­les­tä kaik­kien, var­sin­kin nais­ten, pitäisi kehdata enem­män: "Maail­mal­ta ei kannata kysellä lupia itsensä to­teut­ta­mi­seen"

Anna Perho ei ole koskaan pitänyt ikää osana identiteettiään, joten vuosien kertyminen ei aiheuta kriisiä. 50 vuoden ikää hän kuvailee elämän varhaissyksyksi: – Jalat eivät vielä osu pohjaan, mutta vastarannan horisontissa näkyy jo puita.

Kuva: Mikko Stig

Anna Perho tuntee joskus voimakastakin vastenmielisyyttä nostalgiaa kohtaan.

– Pieninä annoskokoina nostalgiakin voi olla kiva, mutta siinä on vaara, että ihminen jää sinne oleilemaan. Ajattelemaan, että ”ennen kaikki oli paremmin”, vaikka ei edes ollut.

Viisikymppisen Perhon mielestä edessä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että vanhojen vatvominen olisi ajan tuhlaamista. Osasyy tähän tosin on se, että Perholle jokaisen aamun korkkaaminen on aina vähän jännittävää. Hän nimittäin kehtaa tehdä asioita.

– Ylipäätään ihmisten ja varsinkin naisten pitäisi kehdata paljon enemmän. En viittaa huonoon käytökseen, vaan oman potentiaalin käyttämiseen. Erityisesti meillä naisilla on edelleen tapana pitää liekkiä pienemmällä kuin tarvitsisi.

Perhon mielestä on suuri tragedia havahtua siihen, että jokin mahdollisuus on mennyt eikä siihen tarttunut, koska ajatteli, ettei kelpaa tai riitä tai on liian vanha.

– Rohkeaksi ei tulla odottamalla vaan tekemällä. Maailmalta ei kannata kysellä lupia itsensä toteuttamiseen.

Suurin osa Anna Perhon työstä on tätä nykyä valmentamista. Hän kouluttaa sekä työyhteisöjä että ihmisiä ja on kirjoittanut useita self help -kirjoja.

Kuva: Mikko Stig

Perho tunnetaan töistään media-alalla esimerkiksi radiotoimittajana, televisiojuontajana ja kolumnistina. Ura alkoi aikoinaan puolisattumalta, sillä hevospitäjä Ypäjällä kasvaneena hän kuvitteli vielä parikymppisenä, että hevosista tulisi ammatti. 90-luvun laman iskettyä Perho alkoi ajatella, ettei ala olisi taloudellisesti mielekäs. Hän päätyi harjoitteluun hevosalan lehteen, joka alkoi ”heti puolen tunnin jälkeen” tuntua omalta jutulta.

Pian hän päätyi lehden omistajaksi, ja siitä alkoi matka mediassa. Vuosien saatossa Perho on nähty muun muassa juontamassa G-pistettä ja Perho tuli taloon -ohjelmaa sekä kuultu vuosien ajan Radio Aallon Dynastia-ohjelmassa.

Kaikkea tekemistä on ohjannut kolme johtavaa elämänarvoa: vapaus, kehittyminen ja vaikuttaminen. Vaikuttamisella Perho ei tarkoita muodikasta influensserointia vaan osaamisen jakamista.

– Minulla on sellainen luonnehäiriö, että kun keksin omasta mielestäni hyvän ajatuksen, se pitää päästä jakamaan muille. Ajattelen, että kun maailma saa kuulla tästä, se muuttuu millin verran hyödyllisempään suuntaan.

Nyt suurin osa Perhon työstä on valmentamista. Hän kouluttaa sekä työyhteisöjä että ihmisiä ja on kirjoittanut useita self help -kirjoja.

Seuraavaksi suunnitteilla on viedä yritystoimintaa isommalle vaihteelle. Intoa lietsoo jatkuva halu kehittyä. Kehtaaminen tarkoittaa sitäkin, että Perho uskaltaa halutessaan lähettää kiinnostavalle tyypille yhteistyöehdotuksen ilman että pyytelee anteeksi.

Uralla eteneminen on ollut Perholle kuin ”liaanista toiseen loikkimista” eli mahdollisuuksia kohti kurottelua – ja niihin tarttumista. Tittelit taas eivät kiinnosta.

– Joskus nuorempana ajattelin, että olisihan se siistiä ravintolapöydässä sanoa, että minä olen executive producer. Ei se todellisuudessa olisi yhtään minulle sopiva työ. Opin olemaan tarkka omien intentioideni suhteen: onko jokin tärkeää siksi, että saan muilta tunnustusta, vai siksi, että se on itselleni merkityksellistä?

Kun koko ajan edessä on jotakin, mitä odottaa, ikä ei ehdi painaa. Sekin auttaa, että ei ole jäänyt katumaan menneitä mokia. Niitä voi pitää kouluna vankilan sijaan.

– Missioni on torjua elämätöntä elämää ja sitä, että ihmiset jättävät potentiaaliaan käyttämättä. Monesti jäämme turhaan nynnyilemään silloinkin, kun sille ei ole mitään tarvetta.