Pohjois-Suomi oli valittu alueeksi, josta joukko ammattiliittoja tiistaina aloitti niin sanotut järjestölliset toimensa. Tunnin mittaisia mielenilmauksia järjestivät STTK:n jäsenliitto Pro sekä SAK:n Sähköliitto, Teollisuusliitto ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL.
Oulun seudulla toimia nähtiin Nokialla ja Muhoksen Hydnumilla.
Otteet olivat tässä vaiheessa suorastaan lempeät. Pron jäsenet lähtivät töistä tuntia normaalia varhemmin, ja Nokialla Teollisuusliiton väki sisällytti tunnin työnseisaukseen myös kahvitaukonsa. Näin haitat työnantajalle jäivät minimiin. Työnantajan sijasta tarkoitus oli ravistella Petteri Orpon hallitusta.
JHL puolestaan järjesti Oulussa ja Rovaniemellä toritapahtuman vasta kello 16, siis työpäivän päätyttyä.
SAK kutsuu aloitettuja toimia ”hätähuudoksi suomalaisen työväestön puolesta”, ammattiliitto Pro taas sanoo vastustavansa ”historiallisen rajuja työelämä- ja sosiaaliturvaheikennyksiä”. Palkansaajakeskusjärjestöistä Akava ei toistaiseksi ole liittynyt hallituksen painostukseen.
Maltillinen liikkeellelähtö on perusteltu ratkaisu. Väkeä on takavuosina kutsuttu tuhansittain esimerkiksi Helsingin Senaatintorille tai Rautatientorille, mutta joukossa tiivistynyt uho sekä uhkaukset ovat tuolloin nostaneet keskusteluun ay-liikkeelle kiusallisen termin ulkoparlamentaarinen painostus.
Hallituksen aikeet ja ammattiliittojen näkemykset ovat kuitenkin taas niin etäällä toisistaan, että olisi ihme, jos kovempia painostuskeinoja ei nytkin kaiveta esiin. Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko totesi jo viime viikolla, että liitto on varautunut pitkään työtaistelurupeamaan.
Yleislakosta ei kukaan liittojohtaja ole vielä puhunut muuten kuin kysyttäessä. Sillä ei kiristetä, mutta ”mitään keinoja ei rajata pois”, kuten sanonta taas kuuluu.
Yhteentörmäyksen taustalla ovat nyt hallituksen aikeet, jotka liittyvät muun muassa työttömyysturvan ja irtisanomissuojan heikennyksiin, poliittisten lakkojen rajoittamiseen ja ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuuteen. Kun pöydällä ovat tällaiset pelimerkit, on ammattiliittojen liikkeellelähtö ollut itsestäänselvyys, eikä asia ole tullut hallituksellekaan minkään sortin yllätyksenä.
Hallituksen tavoitteita on syytetty työnantajien myötäilyksi ja ideologisiksi, eikä aivan syyttä. Käytännössä taustalla on hallituksen näkemys, jonka mukaan yritysten menestys ja kyky työllistää on keskeinen keino korjata Suomen julkista taloutta jäytävää rakenteellista alijäämää. Ay-liikekään ei kestävyysongelmaa kiistä, hallitus vain sen mielestä sammuttaa nyt väärin.
Kestävyysongelman oikaisua ei helpota, jos maassa ajaudutaan katkerien työtaistelujen tielle. Sopivilla vastaantuloilla hallitus voisi nyt antaa palkansaajajärjestöille näyttöjä ”voitoista”, joilla liittojen kiihkein kenttäväki saadaan pysymään aisoissa. Samalla liitoissa pitää muistaa, että maassa on enemmistöhallitus, joka on syntynyt eduskuntavaalien tuloksen pohjalta.
Petteri Orpo on kutsunut työmarkkinajohtajat keskiviikkona luokseen. Ihmeitä ei kannata odottaa, mutta aina parempi, että asioista puhutaan saman pöydän ääressä eikä julkisuuden kautta huutelemalla.