Aluepolitiikaksi on mielletty keskustavetoiseksikin määritelty poliittinen päätöksenteko, tapa tehdä linjauksia alueitten vahvistamiseksi. Aluepolitiikan aika ei ole ohi, eikä sitä voi monopolisoida millekään puolueelle. Kaikki politiikka on -- elinkeinoelämää, ammattiyhdistysliikettä ja puolustusvoimia myöten -- aluepolitiikkaa.
Nyt (Pohjois-)Suomea jäytää käänteinen aluepolitiikka, josta esimerkkinä alueellinen taantuminen ja tappiomieliala. Positiivisena on nähtävä ajatus maakuntien Suomesta, Barentsin alueen yhteistyö ja sitä seuraava idea "kehityskäytävien ja metropolien Suomesta", joskin tämä tuottanee syrjään jääviä alueita.
Meidän on syytä lakata kaipaamasta Kekkoslandiaa kun pistettiin pystyyn tehtaita, perustettiin yliopisto suolle, rakennettiin teitä ja vedettiin sähkölinjoja taipaleitten taa hiihtoretkien jälkeen. Perässähiihtäjien aika on ohi, nyt umpihankeen, vesi- ja vitikelille, onhan kehitetty nanosukset. "Kainuulaisten tervatappuroiden" aika on ohi, kaikki kunnia kainuulaisille muutoin. Nälkämaan laulua on syytä muistaa, Sotkamon Jymy on paras pesäpalloseura Suomessa.
Aluepolitiikka ei toimi työkaluitta, joita ovat kaavoitus, koulutus, logistiikka ja valtakunnalliset elinkeinoelämän linjaukset.
Moni asia maailmassa kilpistyy energiaan ja sen hintaan. Olemme öljyriippuvainen maa, eikä ydinvoima tuo näyttävän kestävää ratkaisua. Hajautettu energiaratkaisu, bioenergian tuomat mahdollisuudet ja vaikkapa puurakentamisen osaaminen voivat olla innovaatioiden innovaatioita. Kuitupainotteisen metsäteollisuuden aika lienee lipumassa ohi.
Alueitten Eurooppa on totta ja myös alueitten maailma, kun Oulujokivarsi liittyi Geopark -verkostoon. Se on oiva esimerkki siitä, että tunnistamme alueellisen vahvuutemme, tuotteistamme sen ja teemme yhteistyötä oikeitten tahojen kanssa.
Oulun yliopisto on ollut yksi tärkeä taho, jonka kuuluisa kainuulainen suksija taisi saada tuonne Oulun eräälle suolle.
Pirkko Mattila kansanedustajaehdokas (ps.) Muhos