Lappilaisessa lapsuudessani puita oli suunnilleen kolmea lajia. Mäntyä, koivua ja kuusta. Ehkä jokunen väräjävä pihlaja ja tylsä haapa.
En kiinnittänyt näihin kotoisiin puihin kummempaa huomiota. Ne tököttivät pihalla vailla jännitystä ja lumovoimaa.
Sen sijaan kirjoista ahmin metsäkuvauksia. Sellaisia kuin C. S. Lewisin Narnia-sarjassa, jossa puut osaavat tanssia ja taianomaisen metsän keskellä seisoo viehkeä lyhtypylväs.