Ryhtyessäni kristillisdemokraattien ehdokkaaksi vaimoni kysyi minulta: ”Oletkohan sinä tarpeeksi kristitty?”
En kyennyt vastaamaan hänelle mitään. Ajattelin, että kyllä äitini vei minut pikkupoikana pyhäkouluun. Koin siitä iloa. Riittääkö se mihinkään?
Pelko on pahasta. Et voi ihmisenä elää ja kasvaa täyteen mittaasi, jos ei ole toivoa tulevasta. Rohkeutta ja varmuutta – asettua ehdokkaaksi vaaleissa puolustamaan köyhiä, vähävaraisia tai/ja konkurssin kokeneita.
Saanko ääniä, toiminko oikein, onnistuuko kampanja? Nimi ei miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Yksi sanoi: ”Markku ei jää sanattomaksi.”
Suomessa jylläävät tosi kovat arvot. Miljoonista ja miljardeista puhutaan. Vastuuta huudetaan auki enemmän kuin että ”valtakunnassa kaikki hyvin”. Velkaa velan päälle, huolia ja kuluja. Henkistä ja konkreettista pahoinvointia. Onko toivoa?
100 vuotta sitten oli köyhyyttä ja pelkoa. Pelkoa, että Suomessa luokkajako ja itsekkyys lisääntyvät veljeyden kustannuksella. Santeri Alkio nousi kansan riveistä ja jätti kirkkaan poliittisen testamentin – älä unohda köyhän asiaa. Tämä kannattaa nostaa uudelleen esiin.
Musertaako huolet ja huonot ajat ihmisen. Toistaako historia itseään? Välitämmekö yhä? Onneksi itsekkyyden aika alkaa olla ohi ja olemme alkaneet aktivoitua. Sydämistyä ja innostua omista asioista. Elämästä ja Oulusta. Omasta tulevaisuudestamme.
Uuden Oulun tulee antaa ihmisille mahdollisuus nousta omalla työllä ja halulla. Tarvitsemme yhteistyötä ja lisää yrittäjämyönteistä ilmapiiriä. Puolesta päättämisen, holhoamisen ja maksamisen aika on ohi.
Nuorille lisää polkuja, että pääsevät elämässä eteenpäin. Verkottumista ja tukea jokaiselle, ettei kukaan jää yksin. Köyhien ihmisten asioita ei saa unohtaa. Markku Tauriainen – Älä unohda köyhän asiaa.
Markku Tauriainen
kunnallisvaaliehdokas (kd./sit)
Haukipudas