Kuten mahdollisesti moni muukin, sain kännykkääni tekstiviestin ja kehotuksen klikata linkkiä. En tietenkään klikannut. Lähettäjä oli verohalinto. Kyllä, luit oikein, verohalinto. Ja vaikka se olisi tullut verohallinnolta, niin älä haksahda huijaukseen.
Tähän on siis tultu, ja paljon muuhun, paljon pahempaan. 2000-luvun alussa, kun aloin perusteellisesti tutkia käsitteellisyyden (käsitteiden, erityisesti kielellisten) merkitystä ja tehtäviä tiedon ja faktojen viestinnässä, niin ounastelin, että siinä vahvin komponentti on uskottavuuden illuusion luominen, hyvässä ja pahassa.
Ajattelin myös, että maailmamme oli viimeistään silloin siirtymässä kaiken kattavaan valtakamppailuun ja aggressioon käsitteellisyystasolla ihmisten tunteiden kirjoa hyödyntäen.
Tietenkin voimakkaista tunteista seuraa niihin liittyviä ajatuksia ja päätelmiä, ja sen jälkeen helposti tekoja, koska yleensä koetaan aidosti, että se mitä ilmaistaan kielellisesti on oikeasti totta, tai ainakin voi olla oikeasti totta. Ja ei niin hullua määritelmää löydy, etteikö joku alkaisi uskoa siihen, ja alkaisi toimia sen mukaisesti.
Kaikkein tehokkain harhauttaja tässä on uskottavuus, vaikka se hyvissä asioissa onkin myös tärkeä lisäkriteeri. Väärin käytettynä uskottavuus on kuitenkin häikäilemätöntä manipulointia, kuten nykyisessä maailmanmenossa nähdään aivan kaikessa ja kaikkia koskettaen.
Se ulottuu valtioiden johtajien huipulta alas roskasakkiin, ja johtaa toimintaan, jossa verbaalisen, äänellisen ja kuvallisen uskottavuuden avulla luodaan toki tarpeellista tietoa ja faktaa, mutta yhä enenevässä määrin myös petkutetaan, pelotellaan ja manipuloidaan yksilöitä ja ryhmiä täysin häikäilemättömästi.
Onkin oltava erityisen valpas asioissa, joissa oma henkinen ja aineellinen turvallisuus on vaarassa. Älä usko uskottavuutta sellaisenaan! Ota selvää asioista, ei yksin, vaan myös muilta.
Yrjö Mikkonen
FT, käsitteellisyystutkija, Oulu