Viimeaikaiset väkivallanteot ovat puhuttaneet meitä kaikkia. Äkillinen uhkaava tilanne järkyttää siihen osalliseksi joutuneita ja heidän läheisiään. Kun on tapahtunut jotain järkyttävää, on luonnollista, että turvallisuuden tunteemme järkkyy hetkellisesti. Uskallanko liikkua kaupungilla? Voiko lapseni liikkua turvallisesti iltaisin? Uskallanko mennä töihin?
Saatamme yllättyä, että mielemme voi reagoida tapahtuneeseen, vaikka emme ole osallisena, silminnäkijöinä tai edes lähellä tapahtumia. Mitä enemmän kuulemme, luemme ja tiedämme, sitä enemmän saamme mielikuvillemme lisäainesta.
Tapahtumia läpikäyvä saattaa kokea monenlaisia oireita ja tuntemuksia, kuten ahdistusta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysistä kipua. Toisaalta on myös normaalia, jos tapahtumia ei halua ajatella eikä tunne mitään erityistä tunnetta.
Olet sitten järkyttävän tapahtuman kohdannut, lähiomainen tai joku, jolle asia herättää erilaisia tuntemuksia niin muista, että sinulla on lupa puhua kokemastasi. Kaikki kohtaavat elämässä kriisejä, emmekä pysty valitsemaan kuinka niihin reagoimme.
Itselle ja selviytymiselle kannattaa antaa aikaa. Usein arjen rutiinit lisäävät turvallisuuden tunnettamme, ja itselle mielekkäiden asioiden tekeminen nostaa mielialaa.
Tapahtumaan liittyvät reaktiot vähenevät vähitellen ja menevät ohi usein itsestään. Jos niin ei tapahdu eikä paluu normaaliin elämään suju, kannattaa etsiä ammattiapua. MIELI Kriisikeskus Oulussa kohtaamme ihmisiä, joiden elämää kriisi on koskettanut. Kriisikeskuksista on mahdollisuus saada matalan kynnyksen keskusteluapua ajanvarauksen kautta, anonyymisti ja maksutta.
Toipuminen mieltä järkyttävistä asioista on yksilöllistä. On hyvä hakea tukea läheisiltä tai ammattilaisilta. Yksin ei kannata jäädä.
Hanne Puurunen
toiminnanjohtaja
Outi Pietiläinen
kriisityöntekijä
Maija Kylmäniemi
kriisityöntekijä
MIELI Kriisikeskus Oulu