Yksi työelämän keskeisimmistä ilmiöistä on jatkuva kiireen kokemus. Kyse ei ole enää yksittäisistä ruuhkahuipuista, vaan tilasta, joka on läsnä lähes koko ajan. Kalenterit täyttyvät, työpäivä rakentuu reagoinnista ja käsiteltävät asiat vaatisivat enemmän ajattelua kuin niille jää aikaa.
Ajattelu ei synny kiireessä. Se vaatii tilaa ja hallinnan tunnetta, mutta juuri nämä ovat monelta kadonneet. Samalla odotukset työn laadusta eivät ole vähentyneet, päinvastoin. Tähän yhtälöön on tullut mukaan tekoäly.
Olen itse saanut muutaman vuoden takaiseen verrattuna kaksi päivää lisää aikaa työviikkooni tekoälysovellusten avulla. Se on mahdollista, mutta vain sillä ehdolla, että ei ulkoista omaa ajatteluaan koneelle. Tekoälyn kielimallit tarjoavat kaikki houkutukset siihen. Ja juuri nyt tämä on ratkaisevaa.
Elämme aikaa, jossa organisaatioiden avainhenkilöillä ei ole varaa ulkoistaa ajatteluaan teknologialle. Tekoälyä on käytettävä ajattelun vahvistajana, sparraajana ja jäsentäjänä, ei sen korvikkeena.
Samoilla työkaluilla voidaan kulkea kahteen suuntaan. Voimme nopeuttaa tekemistä, mutta samalla tyhmentää itseämme. Tai voimme parantaa ajattelua, päätöksentekoa ja luovuutta.
Ero syntyy tavoista ja nämä tavat opitaan koulutuksissa. Siksi on tärkeää suhtautua kriittisesti myös tekoälykoulutuksiin. Niiden tulee olla räätälöityä, huomioida organisaation arvot, eettiset periaatteet ja asiantuntijuuden ydin. Muuten riskinä on, että tekoälyn käyttö jää pinnalliseksi eikä tue todellista työtä.
Kannustan nyt johtoryhmiä kaikissa organisaatioissa tekemään tietoisia valintoja. Hankitaan sellaista osaamista, jonka avulla tekoäly vapauttaa aikaa ja parantaa työn laatua. Käytetään se aika ajatteluun ja dialogiin toisten ihmisten kanssa. Ei siihen, että vietämme yhä enemmän aikaa koneiden kanssa. Näillä valinnoilla on pitkäkestoiset vaikutukset.
Jukka Saksi
KTT, johdon viestintä- ja tekoälykouluttaja, Vantaa