”Omistajaohjaus tarkoittaa valtion yhtiöomistusten vastuullista ja ammattimaista hoitamista” (valtioneuvoston kanslia).
Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen kirjoitti kommentissaan (Kaleva 9.3./Lukijalta) minun esittämiini ajatuksiin, että ”vesivoiman ja luonnon monimuotoisuuden välillä on löydettävissä tasapaino.”
Vastuullisuus? Tämä aika on vaelluskalojen palauttamisen aikaa. EU edellyttää Suomelta kaikkien vesivoimalaitosten lupien uudelleentarkastelua ja ympäristövirtaaman käyttöönottoa. Vesipuitedirektiivi edellyttää kaloille vapaata liikkumista vesistöissä eli voimaloiden yhteyteen kulkureittejä.
Sähköntuotannon kannalta vähämerkityksellisiä voimalapatoja puretaan eri joissa poikastuotantoalueiden jälleen luomiseksi. Ministerinkin mainitseman Kuusinkijoen Myllykosken, mutta myös Hiitolanjoen ynnä muiden patoja avataan uhanalaisten vaelluskalojen tieltä.
Kemijoki Oy ja Fortum jarruttavat kaiken aikaa parhaiden ratkaisujen toteuttamista Kemi- ja Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseksi. Ne pyrkivät maksattamaan vaellusväylät ja ympäristövirtaamat muilla tahoilla, vaikka tässä aiheuttajan vastuu on selvä.
Mitä merkitystä on omistajaohjauksella tai hallintoneuvostoilla, jos ne eivät lainkaan pyri ohjaamaan yhtiöitä parhaisiin vaihtoehtoihin, myös ympäristön ja jokivarsien ihmisten kannalta. On ohjattava, vaikutettava – sen voi tehdä ilman ”poliittista painostusta”.
Sierilässä ei millään tavalla toteutuisi tuo ”voimatuotannon ja luonnon monimuotoisuuden tasapaino”. Todelliselta uudelta sähköntuotannoltaan peräti merkityksetön voimala tuhoaisi Kemijoen pääuoman viimeiset vapaat kosket, laajat poikastuotantoalueet ja loisi taas yhden uuden esteen lohen nousulle.
Se olisi tuhoa, ei tasapainoa.