Demokratia eli kansanvalta on saanut alkunsa Kreikassa. Nimi tulee kreikan sanoista demos = kansa, ja kratos = valta. Demokratian perusajatus on, että hallinnon edustajat valitaan kansan joukosta ja hallinto toteuttaa kansan tahtoa. Vaalitapa on rehellinen ja kansanvalta toteutuu taatusti nytkin kuntien- ja hyvinvointialueiden valtuustoihin valittavien jäsenten osalta.
Suomessa on käytetty belgialaisen Victor d’Hondtin järjestelmää vuoden 1906–07 vaalitavan uudistuksesta lähtien kunta- ja eduskuntavaaleissa. Tuolloin Suomi oli vielä autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta, ja suuriruhtinaalla oli veto-oikeus eduskunnan säätämiin lakeihin. Se loppui kun Suomi itsenäistyi 1917.
Nyt samaa suhteellista vaalitapaa käytetään myös aluevaaleissa. Se on kohtuullisen hyvin toimiva järjestelmä. Siinä puolueen tai valitsijayhdistyksen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen, ja he saavat vertausluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän puolueen sisäisellä järjestysluvullaan (1. 2. 3. 4. ja niin edelleen).
Jos puolue saa 6 000 ääntä, on sen eniten ääniä saaneen ehdokkaan vertausluku 6 000, toiseksi eniten saaneella 3 000, kolmannella 2 000, neljännellä 1 500 ja niin edelleen. Tuo vertausluku on sitten se ehdokkaan äänimäärä, jolla hän kisailee vaaleissa tarjolla olevista paikoista. Helppoa kuin heinänteko.
Siitä eteenpäin äänimäärä ei enää ole niin määräävä tekijä, kun jäseniä valitaan muihin luottamustehtäviin, kuten kunnan- ja hyvinvointialueen hallituksiin, lautakuntiin, johtokuntiin, liikelaitoksiin ja yhtiöihin. Edellisissä kunnallisvaaleissa oli tapauksia, joissa tehtäviin valittiin henkilöitä joiden äänimäärä ei olisi sitä edellyttänyt.
Alkuperäisen kreikkalaisen kansanvallan tarkoitus oli pyhä ja sitä noudatettiin loppuun asti. Pyrkikäämme siihen, että demokratia toteutuu meilläkin kaikilla tasoilla. Äänestäminen ei ole Suomessa onneksi kansalaisvelvollisuus, vaan kansalaisoikeus. Käyttäkäämme sitä.
Lyly Rajala
maakuntaneuvos, alue- ja kuntavaaliehdokas (kok.), Oulu