Kunnissa valtaa harjoittavat puolueet, eivät kuntalaisten valitsemat edustajat.
Nytkin vaalien alla näkee, miten ehdokkaat lupaavat sinisin silmin ja vakuuttavin äänensävyin ajavansa äänestäjien asioita, mutta mitä tapahtuu, kun äänet on laskettu ja uudet edustajat on valittu?
Puoluekuri astuu sanelemaan, miten mistäkin asiasta äänestetään.
Oulun istuvat kaupunginvaltuutetut hehkuttavat oululaista konsensuspolitiikkaa ja sanoipa yksi nuori kaupunginvaltuuston jäsen taannoin lehtihaastattelussa, ettei hän muunlaista politiikkaa tunnekaan. Oulu on kuulemma hieno esimerkki koko maalle poliittisesta päätöksenteosta. Just joo.
Konsensuspolitiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että päätökset tehdään pienellä porukalla valtuustosalin ulkopuolella. Hyvä veli -järjestelmä huolehtii siitä, että konsensus elää ja voi hyvin: kun esimerkiksi virkoja jaetaan vuoroin sulle ja mulle, kaikki ovat tyytyväisiä.
Kun yhdessä päätöksessä voittaa yhden valtapuolueen sen omia taustaorganisaatioita hyödyttävä kanta ja toisessa toisen, taas ovat kaikki tyytyväisiä. Paitsi kuntalaiset, jotka tämän lystin maksavat.
Konsensuspolitiikka on päätöksentekoon pesiytynyt syöpä, joka voidaan parantaa vaihtamalla päättäjät uusiin mahdollisuuksien mukaan niistä puolueista, jotka eivät ole mukana nykyisessä hyvä veli -järjestelmässä, tai sitoutumattomista ehdokkaista.
Päättäjiksi tarvitaan ihmisiä, jotka ajavat kuntalaisten etua, eivät puolueiden ja niiden taustaorganisaatioiden asioita.
Äänestämällä voit vaikuttaa. Käytä äänesi rikkomaan hyvä veli -järjestelmä ja palauttamaan päätöksenteko siihen tehtävään valituille päättäjille.
Asta Tuominen
kunnallisvaaliehdokas,
Muutos 2011
Jääli
