Monet ikäisistäni nuorista aikuisista ovat kasvaneet ympäristössä, jossa laihdutus ja tyytymättömyys omaan kehoon ovat olleet vahvasti läsnä. Oli kaalikeittodieettejä ja mehupaastoja, ja aina oli varaa nipsaista muutama sentti pois sieltä ja täältä.
Vaikka ysäriltä tutut kitudieetit ovat onneksi nykypäivänä suurimmilta osin heitetty romukoppaan, ovat niiden tilalle tulleet aivan yhtä järjettömät Bikinikuntoon 30 päivässä -haasteet.
On hienoa, jos yhä useampi kiinnostuu urheilusta ja ravitsemuksesta sosiaalisen median voiman avulla. Kynnys valmentajan avun ja neuvojen hankkimiseen on selvästi madaltunut, jolloin treenaamisesta tulee turvallisempaa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin ongelmallinen, sillä valmennusten myymiseen ei vaadita alan koulutusta, jolloin treeneistä ja ruokavalioista ovat usein järki ja hyvinvointi erittäin kaukana.
Suurimmaksi riskitekijäksi tässä yhtälössä muodostuu monien valmennusten laihdutuskeskeisyys sekä ruokavaliot, joissa usein kituutetaan aivan liian vähäisillä kaloreilla.
Suurimmassa osassa valmennuksia syötäviä ruokia on tarkkailtava vaa’an kanssa. Kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia mentäessä on toki tärkeää tiedostaa se, syökö aivan liian vähän tai vastaavasti aivan liikaa.
Mielestäni kuitenkin jatkuva ruokien punnitseminen grammojen tarkkuudella ei ole osa tervettä ja joustavaa ruokasuhdetta, mihin saa kuulua herkuttelua, synttärijuhlia ja illallisia ystävien kanssa. Pahimmassa tapauksessa liika syömisen rajoittaminen, varsinkin ulkopuolisen taholta, altistaa helposti erilaisille syömishäiriöille.
Valmennuksiin saattaa lähteä mukaan myös sellaisia henkilöitä, joiden suhde syömiseen on jo valmiiksi jollain tapaa vinksahtanut, jolloin tarkka kalorien laskeminen ja parsakaalien punnitseminen heittävät vain lisää vettä myllyyn.
Vielä asteen verran järkyttävämpää on kuitenkin se, että valmennuksiin lähtee mukaan yhä useampi alaikäinen. Eräs somevaikuttaja on hiljattain jopa lanseerannut uuden valmennuksen nimeltään #sweet16, mikä on suunnattu varta vasten nuorille.
Herääkin väistämättä kysymys siitä, kenelle tällaisessa tilanteessa kuuluu vastuu, jos asiat menevätkin pahasti metsään. Vanhemmille, joilla ei välttämättä ole mitään tietoa siitä, mitä oma lapsi vapaa-ajallaan oikein touhuaa, vai valmentajalle, joka rahankiilto silmissään katsoo tällaista toimintaa läpi sormien.
Jos jotain pahaa, niin aina jotain hyvääkin. Valmennuksista saadut vinkit salille ja kotitreeneihin ovat varmasti aloittelijalle hyödyllisiä. Niistä on mahdollista saada hyvä pohja treenaamisen aloittamiseen.
Lämmittää myös mieltä nähdä sellaisiakin valmennuksia, joissa keskitytään hyvän olon löytämiseen ja vahvaksi tulemiseen pelkän laihduttamisen sijasta. Näiden "30 päivän haasteiden" pudotetut kilot kun usein tuppaavat tulemaan takaisin jopa korkojen kera, eikä haasteissa opittuja tapoja ole mahdollista eikä edes suositeltavaa ylläpitää vuodesta toiseen.
Essi Pihlajaoja
Oulu