10.10. vietettävän Maailman mielenterveyspäivän yhteydessä on tärkeää tarkastella, minkälaisia kustannuksia hoitamaton mielenterveys tuottaa koko sotesektorille ja laajemmin yhteiskunnalle.
OECD on arvioinut Suomen mielenterveysongelmien vuotuiseksi hintalapuksi 11 miljardia euroa. Summa koostuu ennen kaikkea menetetystä työpanoksesta, sairauspoissaoloista sekä sosiaaliturvan kustannuksista ja vain pieneltä osin terveydenhuollon kustannuksista.
Luku on niin järisyttävän suuri, että siihen tarttumisen pitäisi olla ensisijainen asia tässä ajassa.
Ihmiset hakevat entistä enemmän apua mielenterveyteensä, mikä on hyvä asia. Mielenterveyden palvelujärjestelmälle ei kuitenkaan ole annettu tilaa kasvaa siinä rinnalla – päinvastoin mielenterveyspalveluiden osuus terveydenhuollon käyttömenoista on pienentynyt.
Mielenterveyspalveluiden osuus koko terveydenhuollon käyttömenoista oli vuonna 2000 kahdeksan prosenttia, kun vuonna 2021 se oli enää 4,5 prosenttia. Yleisesti Pohjois- ja Länsi-Euroopassa vastaava luku on 8–15 prosenttia. Samanaikaisesti mielenterveysperusteiset työkyvyttömyydet ovat jatkaneet kasvuaan.
Mielenterveyspalveluiden kasvu on tosiasia myös opiskelijaterveydenhoidossa. Palveluiden riittävä saatavuus on erityisen tärkeää opiskeluvaiheessa, jolloin rakennetaan tulevaa työ- ja toimintakykyä.
Kun mielenterveyden ongelmat vaikeuttavat keskittymistä, oppimista, opiskeluyhteisöihin kiinnittymistä tai opintojen etenemistä, vaikutukset voivat ulottua vuosien päähän työelämään.
Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut ovatkin investointi tulevaisuuden osaajiin, työvoiman saatavuuteen ja yhteiskunnan kestävyyteen.
Hoitamaton mielenterveys on merkittävä altistava ja ylläpitävä tekijä myös somaattiselle sairastavuudelle, koska mielenterveys on yhteydessä kykyyn huolehtia omasta hyvinvoinnista. Heikentynyt somaattinen terveys lisää alttiutta mielenterveyden häiriöille.
Kansantautiemme diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien hoitokustannukset kasvavat ilman mielenterveyden hyvää hoitoa. Masennus ja ahdistus heikentää diabetespotilailla elämänlaatua, huonontaa hoitovastetta, lisää hoitokuluja ja kuolleisuutta.
Tutkimusten mukaan noin joka kolmas diabetespotilas kärsii masennuksesta ja lähes joka toisella on ahdistusoireita.
Masennus lisää sydän- ja verisuonitautien kehittymisriskiä, sairauskohtauksia ja kuolleisuutta. Tutkimusten mukaan sydäninfarktipotilaista noin kolmanneksella on masennusta. Masennuksen hoidon on taas todettu parantavan sepelvaltimotaudin ennustetta.
Hoitamaton mielenterveys voi tehdä vaikuttavaksikin todetusta somaattisesta hoidosta tehotonta. Jos haluamme onnistua vähähyötyisten hoitojen karsimisessa, keskeinen edistysaskel olisi parantaa mielenterveyden hoidon saatavuutta.
Säästöjen etsimisen aikakaudella toivonkin, että päättäjät ymmärtäisivät, miten kokonaisvaltaisen kustannustehokasta niin koko sote-sektorille kuin Suomen työvoimalle ja kilpailukyvylle on hoitaa mielenterveyttä hyvin.
Sara Nurminen
kehittämispäällikkö, vastaava psykologi, YTHS