Yritykset Suomessa sopeutuvat niihin markkinaolosuhteisiin, mitkä yhteiskunnassa kulloinkin vallitsee. Juuri nyt kun eletään sodan ja lakkojen kera keskellä laskusuhdannetta, niin ihan varmasti tähänkin maailman menoon yritystoiminta sopeutuu.
Kun tutkaillaan vähän isompaa sopeutumisen kuvaa, niin mitä se on viime vuosikymmenenä tarkoittanut?
Ensinnäkin yksinyrittäjyys kasvaa. Peräti 70 prosenttia yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Yrityksiä ei perusteta siksi, että sinne syntyisi lisää työpaikkoja. Yrityksiä perustetaan, koska halutaan yrittäjänvapaudella tehdä itselle merkityksellistä työtä.
Itseasiassa viime vuosikymmenellä on Suomesta hävinnyt 10000 työnantajayritystä. Työllistäminen nähdään riskinä, jota ei haluta ottaa ja tämä ongelma ei tee hyvää kansantaloudelle.
Pohjois-Pohjanmaalla on noin 4000 yritystä, jotka etsivät seuraavan viiden vuoden aikana uutta omistajaa. Uusi omistaja voisi saada yrityksen kasvuun, mutta jos yrityksen ostaminen ei kannata, niin pahimmillaan kolmannes yrityksistämme loppuu lähivuosina.
Yrittäjät sopeutuvat ja jäävät eläkkeelle, mutta palvelut ja työpaikat vähenevät.
Yritysten halu kasvaa on myös vähentynyt merkittävästi viime vuosina. Yrityksille riittää, että tulee toimeen. Voimakkaasti kasvavien yritysten määrä on puolittunut. Pk-yritykset eivät innostu TKI-toiminnasta, koska arki keskittyy toimeentulon varmistamiseen.
Investoinnit ovat olleet pitkään jäissä. Merkittävin investoinnin este yrityksille on tällä hetkellä ay-liikkeen toiminta. Mitäpä se hyvejää, sanoo muutkin kuin kainuulaiset. Valitettavasti konkurssitkin ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina.
Valtio velkaantuu 10 miljardin euron vuositahtia. Hyvinvointialueet tänä päivänä ennemmin karsivat palveluitaan ja kasvattavat hoitojonoja kuin tuovat hyvinvointia. Rahasta on puute ja jos verotuloja ei tule, niin sopeutustahan se tietää meille kaikille.
Ympäristössä ei oikein ole nähtävissä asioita, jotka innostaisivat vientiin, yritysostoihin, työllistämiseen, investointeihin tai kasvuun vai onko niitä kuitenkin?
Uskomme, että korot lähtevät kesällä laskuun. Samoihin aikoihin meillä voi olla myös uusi lainsäädäntö, joka vähentää poliittisia lakkoja ja siten turhia lomautuksia.
Tänä vuonna etenee myös hallitusohjelman mukaiset työlainsäädännön uudistukset, joilla lähennytään kilpailijamaidemme tasoa. Muutos tuo kilpailukykyä yrityksiin ja innostaa myös työllistämään.
Alueellisestikin voimme olla aktiivisia. Esimerkiksi haluamme yhdessä kuntien kanssa edistää omistajanvaihdoksia ja TE-uudistus voi kunnassa olla paremman palvelun alku, eikä pelkkä organisaatiojärjestely.
Vihreä siirtymä on meille myös mahdollisuus. Konkreettisesti tässä voisi lähteä liikkeelle ajatuksesta, että varmistamme SSAB:n pysymisen alueellamme sen sijaan, että näyttäydymme epävakaana toimintaympäristönä.
Mitäpä, jos pohjoisen elinvoima ja kilpailukyvyn kasvattaminen otetaan Suomen hallituksen toimesta tosissaan? Pohjoisen ohjelma voi tarkoittaa parempaa saavutettavuutta, uusia investointeja, ja yrityksiä.
Yrittäjät ovat ihmisiä, jotka innostuvat mahdollisuuksista ja myös pistävät toimeksi. Innostumisen aiheet ovat viime vuosina olleet vähissä. Nyt tarvitaan uusia näkökulmia, jotka voivat sytyttää yrittäjien kipinän uudelleen.