"Kun kirjoitin viime vuonna tätä kirjaani, annoin sille nimen 'Mureneeko oikeusvaltio?' Nyt 'Romahtaako oikeusvaltio?' olisi osuvampi nimi."
Emeritusprofessori, tietokirjailija Jukka Kekkonen oli esittelemässä uutta kirjaansa Kempeleessä kunnan kulttuuritoimen ja Kempeleen Lions Klubin tilaisuudessa. Eihän se hyvältä kuulostanut.
Kekkosen mukaan demokraattinen oikeusvaltio on kriisissä, joka juontaa juurensa Reaganin ja Thatcherin hallituskausiin ja uusliberalistisen ideologian nousuun. Sen myötä tasa-arvopolitiikka hiipui ja markkinavetoinen politiikka lisääntyi. Poliittisissa prosesseissa tapahtui merkittäviä muutoksia, samoin politiikan ja talouselämän välisissä sekä yksityisen ja julkisen sektorin välisissä suhteissa. Demokratian ja samalla oikeusvaltion vankan tukipylvään, hyvinvoivan keskiluokan asema on heikentynyt.
Yhteiskunnallisia uudistuksia käsitellessään Kekkonen juristina tarkastelee kehitystä tiukasti lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Hän korostaa, että kun aikaisemmin uudistuksia tehtäessä kiinnitettiin huomiota kansalaisten oikeuksien ja aseman vahvistamiseen, yhdenvertaisuuden lisäämiseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, 1980-luvulta lähtien päähuomio kiinnittyi tehokkuuteen ja taloudellisuuteen.
Tämä on näkynyt myös koulutuksessa. Uusissa kouluissa on otettu käyttöön monitoimi- ja avotiloja, perustaitojen opetusta on vähennetty ja luotettu digitalisaatioon ja lasten varhaiseen itseohjautuvuuteen. Vuoden 2010 yliopistolaissa on perinteistä yliopistojen itsehallintoa rajoitettu lisäämällä elinkeinoelämän vaikutusta hallintoon.
Yhteiskunnallisia asioita joudutaan käsittelemään muistakin kuin juridisista näkökulmista. Itärajan yli tulviva pakolaisvirta katkaistiin niin sanotun rajalain avulla. Laki antoi mahdollisuuden sulkea rajan, vaikka jotkut tulkitsivatkin sen perustuslakimme, EU:n perusoikeuskirjan ja YK:n pakolaissopimusten vastaiseksi. Päätöksentekijöillä oli perustellut syyt toimiinsa, mutta työnsä näkökulmasta apulaisoikeuskansleri arvosteli lakia voimakkaasti. Tämän vuoksi vaadittiin jopa hänen erottamistaan.
Pakolaislaki on hyvä esimerkki siitä, miten lait ja reagointi yllättäviin muutoksiin voivat joutua ristiriitaan. Tällaisia tilanteita näyttää syntyvän yhä useammin. Noudatetaanko lakia vai niin sanottua ”tervettä järkeä”? Lain kirjaimen noudattaminen saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta on kysyttävä, kenen päässä se terve järki asuu ja mihin asti sitä tietä voidaan kulkea. Päättäjiemme työ ei ole helppoa.
Kekkosen erittäin hyvin kirjoitettu, kansantajuinen teos on tervetullutta luettavaa juuri tähän aikaan. Onko demokratiamme vaarassa, mikä tai ketkä sitä vaarantavat ja mitä voisimme tehdä vaaran torjumiseksi? Ymmärrämmekö demokratian merkityksen?
Kysymys on eksistentiaalinen, niin tärkeä, että sitä soisi tutkittavan ja siitä keskusteltavan enemmänkin. Kekkonen nosti esiin keskiluokan merkityksen demokratialle. Yllättävän vähän ainakin Suomessa on tutkittu ja kirjoitettu viime vuosikymmeninä maailman mullistusten perustekijän, teknologisen kehityksen merkitystä keskiluokan aseman heikentymiseen, syrjäytymiseen, polarisaatioon ja populististen ääriliikkeiden voimistumiseen. Uusia tutkimuksia odotellessa kehotan lukemaan Kekkosen kirjan.
Tapani Hautamäki
FT, Kempele