Ylivieskan kaupunki käy neuvotteluja entisen kansanedustaja Juha Pylvään ja kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenen Marko Sorviston kanssa. He rakentavat suurnavetan ja biokaasulaitoksen Ylivieskan lentoaseman kiitotien itäpään jatkoksi.
Konsulttitoimisto Ramboll vakuutti olevan laillista yhdistää kenttä ja navetta samalle alueelle, jos kiitotietä lyhennetään 300 metriä.
Kiitotien lyhenemisen vuoksi Finavia muuttaa lopullisesti lentoaseman statuksen korpikenttäryhmään. Silloin matkustajakoneet, liikesuihkut, eivätkä ambulanssikoneet voi käyttää kenttää, ja kaikki kaupallinen lentotoiminta loppuu pysyvästi Ylivieskasta.
Tämän seurauksena kaupunki toteaa kentän raskaaksi rasitteeksi, joten se myydään. Ainoastaan edellä mainitun yrityksen intressissä on hyödyntää alue biokaasutehtaan alustana.
Kenttästatuksen romahtaessa sen hintakin romahtaa.
Jos kaupunki rakentaisi uuden kentän tänään, niin sen kustannusten suuruusluokka tiedettäisiin vertaamalla kiitotieprojektia moottoritien kilometrihintaan. Molemmissa on 1–2 metrin tiivistetty sepelikerros. Asfaltin paksuutta on kummassakin neljä tuumaa ja leveyttä 30 metriä.
Moottoritiekilometri maksaa tänään 3–5 miljoonaa euroa. Lentoaseman infra lisää hintaa noin 20 prosenttia, joten uusi kenttä Ylivieskaan rnaksaisi jotain 5,4–9,0 miljoonan verran + maa-alue + tiestö.
Lentotoiminta hävitettynäkin kenttäalue on kultakaivos asfaltin ja sepelin suuren määrän vuoksi. Itse hyödyntäisin ne rakentamalla lapsille turvaa koulutielle ja aikuisille iloa liikkumiseen, Ylivieskan katastrofaaliset kevyen liikenteen väylät kymmenin tuhansin poikkisaumoin olisi uusittavissa jo ensi kesänä.
Kilpailuttamalla asfalttifirmat siirtämään kiitotien asfaltin kevyen liikenteen väylille, kuumentamaan sen ja tiivistämällä sen entisen asfalttikerroksen päälle saisimme kaikki keskustan pyörätiet uudistettua.
Neljäsenttisenä asfalttia riittäisi noin 67 kilometrille ja kolmisenttisenäkin sitä syntyisi 88 kilometriä. Kun asfaltin poistamisen jälkeen heti pyydettäisiin kilpaillut tarjoukset sepelistä kuutiohinnalla asianomaisilta firmoilta, niin asfaltointi voitaisiin maksaa lähes normaalin aikataulun mukaan. Pitäisi sitä mursketta löytyä miljoonan, kahden edestä.
Toinen vaihtoehto on myydä kenttä pala kerrallaan "asevelihintaan" hyville veljille.
Erkki Heikinaho
Ylivieska