Vanhan Paloaseman himmennetyt valot, nojatuolit ja sohvat tarjosivat luentosaleja huomattavasti mukavammat puitteet eilisen Kirjallisen pienoisluentosarjan kuuntelemiseen. Ennakkotiedoista poiketen Jukka Ylisuvannon luento otsikolla "William S. Burroughsin ohjelmallisia fiktioita" jäi illan ainoaksi esitelmäksi. Runsaan 45 minuutin aikana Ylisuvanto esitteli graduunsa ja kandidaatin-työhönsä liittyvää tutkimustaan, keskustellen monista Burroughsin tunnetuista ja tuntemattomammista teoksista.
Ylisuvanto aloitti luentonsa esittelemällä Burroughsia henkilönä, mainiten, kuinka hänen muistiinpanonsa ja päiväkirjansa eivät aina muodosta yksiselitteistä kuvaa kirjailijan elämästä. Pitkien sitaattien johdatuksella Ylisuvanto pyrki näyttämään, ettei ole edes selvää ovatko Burroughsin kirjoitukset poliittisia. Sitaatteja ja niiden kommentointia Ylisuvanto kevensi monilla anekdooteilla niin Simpsoneiden nykykulttuurin kriittisyydestä kuin Britteinsaarten kolonisaatiosta ja englannin kielen kehityksestä.
Vaikka luennon sitaattikokoelma, teemat ja anekdootit esittelivät luennoitsijan osaamista ja kiinnostusta aihettaan kohtaan, olisin odottanut hieman yksinkertaisempaa esittelyä Burroughsin tuotantoon suurelle yleisölle tarkoitetulta luennolta. Suuri määrä pitkiä sitaatteja ja moniselitteisiä käsitteitä avautuvat varmasti hyvin kirjallisuustieteen tutkijoille ja opiskelijoille, mutta keskustelun nopeus vaikeutti luennon ymmärtämistä kaltaiseni kuvataiteen opiskelijan kohdalla. Lisäksi aiheeseen löyhästi liittyvät anekdootit tekivät esitelmästä edelleen rönsyisemmän.
Vaikka luennon monet yksittäiset osat esittelivät minulle uusia, mielenkiintoisia ajatuksia, kokonaisuudessaan esitelmä vaikutti sekavalta ja olisi saavuttanut Burroughsin tuotantoa tuntemattoman kuuntelijan paremmin keskittymällä enemmän yksittäisten lainausten taustoittamiseen ja analysointiin kuin laajan yleiskuvan maalaamiseen. "William S. Burroughsin ohjelmallisia fiktioita" olisikin sopinut paremmin yliopistolle asiantuntijoiden keskuuteen, sillä se ei mielestäni käyttänyt kaikki pienoisluentosarjan mahdollisuuksia tuoda kirjallisuuden tutkimusta tavallisten ihmisten keskuuteen ei-akateemiseen, kutsuvaan ympäristöön. Uskon, että nauttiakseen luennosta kuuntelijan olisi pitänyt tuntea Burroughsin teoksia, kun taas loistavat yleistajuiset esitelmät onnistuvat saavuttavat yleisönsä ilman pohjatietoja.
Itselleni luennon parasta antia oli yleisökysymyksen "Onko vaikeaa olla kirjailijan tutkija, jos samalla fanittaa hänen teoksiaan?" nostamat ajatukset. Ylisuvannon vastaus korosti aiheen kiinnostavuuden tärkeyttä, mutta myös etäisyyden pitämistä aiheeseen. En ole koskaan lukenut Burroughsin tuotantoa, mutta ajatukset, joita Ylisuvanto esitti, herättivät kiinnostukseni uutta, Ylisuvannon esityksen perusteella hyvinkin vaikuttavaa ja ehkä hieman pelottavaakin, kirjailijaa kohtaan.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.