Nykyinen yliopistojen johtamismalli noudattaa pitkälti ylhäältä alas (top-down) -periaatetta, lähtien ylimmästä johdosta (osittain ulkopuolisista jäsenistä koostuva hallitus, rehtori) ja tiedekuntien dekaaneista sekä päätyen tutkimusyksiköihin, niiden professoreihin ja muihin tutkimuksen vetäjiin ja opettajiin.
Onkohan tämä malli ollut yksi syy siihen, miksi kuilu yliopiston johdon ja henkilöstön väillä näyttää olevan suuri Oulun yliopiston kampuksen siirtämiseen Linnanmaalta Raksilaan liittyvässä asiassa?
Tällainen malli sopii puolustusvoimiin ja moniin yksittäisiin yrityksiin, mutta ei esimerkiksi teknologiakyliin, joissa niihin sijoittuneet yritykset toimivat itsenäisesti.