Pikkumies tulee mummolaan ja henkäisee jo ovella: ”Ihanaa! Vapaapäivä. Me saadaan ehkä olla täällä iltaan asti.” On kuin lapsen silmiin olisi syttynyt valo katkaisijasta napsauttamalla. ”Eipä. Sinulla on kohta treenit,” sanoo isä. Valo sammuu. Se siitä.

Perhe katselee toisiaan vaikeasti. Nolona, uhmakkaasti, surullisena, mutta ei hämmästyneenä. Niin monet suvun synttärit, serkkubileet, teatterit ja yhteisiksi suunnitellut löhöilyillat ovat menneet samaan harrastusten kurimukseen. Vaihdetaan puheenaihetta, vilkutetaan isä ja pettynyt poika matkaan.