Missä muualla maailmassa kuin Suomessa kansa mylvii, kun juoksuradalla kiidetään alkueriä ja kentällä ähistään karsintarajojen kimpussa? Ei tule ihan äkkiä mieleen.
Helsingin toisten MM-kisojen startti oli juuri sellainen, johon pystyy vain urheiluhullu kansa. Aallot kiersivät lähes täyden katsomon lehtereillä jo aamupäivällä. Suomalaiset eivät ole hyljänneet rakasta lempilastaan.
Aivan vuoden 1983 MM-kisojen juhlahumuun näissä kekkereissä ei kuitenkaan ylletä. 22 vuotta sitten jokainen iltakilpailu oli vihoviimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty. 2000-luvun ihmisille on tarjolla niin paljon enemmän sirkushuveja kuin reilut 20 vuotta sitten. Penkkejä jää vapaiksi.
Yleisöllä on kuitenkin avaimet käsissään. Se päättää, onko Helsingin henki maineensa veroinen - nousevatko kisat olympiakisojen 1952 ja MM-kisojen 1983 kanssa samaan kategoriaan.
Kisaviikko sai lentävän lähdön jo päivää ennen avajaisia. A-studion veto heittää Timo Tompuria läheltä liippaava doping-juttu ulos juuri kisojen kynnyksellä nosti karvat pystyyn Suomen joukkueen ja lajiliiton sisällä.
Närkästys on ymmärrettävää, mutta Urheiluliitossakin on aika herätä nykypäivään. Ne ajat ovat auttamattomasti menneet, jolloin ikävät asiat siivottiin kaikessa hiljaisuudessa maton alle.
Dopingasioita pähkäillessä on muistettava se totuus, että urheilija on aina syytön, kunnes toisin todistetaan. Huhut ja vihjailut ovat huhuja ja vihjailuja niin kauan, kunnes pulloon lirahtaa positiivinen pissanäyte. Timo Tompurilta sellaista ei ole kertaakaan lirahtanut.
JUHA PORTAANKORVA
juha.portaankorva@kaleva.fi